sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Pikkuveljen muuttopäivä.

Kuvien välillä reippaat 15 vuotta ja välissä muutama vuosi ei-kaveruutta. Nyt ollaan jo tovi oltu parhaat kaverukset. Aika rientää liian nopeasti.
Niinhän siinä pääsi käymään, että pikkuveljeni Matias otti minusta mallia ja muutti pois kotoa vanhempiemme luota omilleen ja pesä jäi tyhjäksi. Pahoittelen jo etukäteen kuvien laatua, iltasaikaan on paha ottaa puhelimella minkäännäköisiä hyviä kuvia.

#pimeänajanlaatuhyväperuna
Olisin halunnut kirjoittaa tähän kaikesta, kuinka hieno ihminen veljeni on ja laatia kokonaisen kuvatäyteisen postauksen lapsuudesta tähän päivään, mutta yhtäkkiä en osaakaan. Mää oon vaan niin älyttömän onnellinen veljeni puolesta ja toivon, että kaikki alkaisi mennä vihdoinkin paremmin hänellä. Kotoa muuttaminen on aika luonnollinen asia tehdä, kun kasvaa aikuiseksi. Tulee kaipuu itsenäistyä ja alkaa elää itsekseen. Matiakselle tämä on ollut iso asia viime aikoina, kun hän on kaivannut omaa rauhaa ja itsenäisyyttä, mutta se ei ole ollut itsestäänselvä asia. Koska en jaksanut kysyä lupaa veljeltä, että saanko kertoa hänen asioistaan täällä, niin en avaa tämän enempää. Sen verran vain, että tie tähän pisteeseen ei ole todellakaan ollut helppo. Tietäjät tietää. Nyt alkuun ainakin vaikuttaisi, että asiat alkaisivat mennä paremmin! Se on jo nyt kuin eri ihminen saadessaan oman pienen tilan, jossa olla rauhassa ja tehdä asioita omaan tahtiin.

#spottaaironman
Haluan painottaa tähän väliin, että on monia ihmisiä, jotka muuttavat omilleen paljon vanhempina kuin oletetusti, ja se on mun mielestä ihan ok. On niin monenlaisia elämäntilanteita ja tarpeita kuin on ihmisiäkin. Ikinä ei saa olettaa ihmisistä asioita, jos heitä ei tunne kuin päällisin puolin. Mustakin tuntuu, että jos en olisi mennyt naimisiin Keijon kanssa, asuisin vieläkin kotona. Ei voi tietää enää, koska meni jo.

Saa nähdä, jättääköhän Matias ton kliseeseinätekstin paikalleen.
Kämppä on keskustan tuntumassa, 36,5-neliöinen ja todella kiva ja kompakti poikamiesboksi. Hissi on 30-luvulla tehty pelottava veräjähäkkyrä, joten mun täytyy kai alkaa kuntoilla neljänteen kerrokseen, jossa kämppä sijaitsee. Tosin siinä hississä on myös penkki, joten pieni plussa annettava siitä. Tartte kantaa ja nostella painavaa kauppakassia.

#mummolanhissitraumatpalasikirkuvinatakaisin
Huomenna pääsen ekaa kertaa heti aamusta Matiaksen oletetusti valmiiksi laitettuun kämppään. Kuulemani mukaan on laittanut reippaasti heti ekana iltana meidän lähdettyä kaikki kuntoon. Huomenna on muutenkin aiiiiivan mahtava päivä tiedossa, koska DREAM THEATER! Aivan varmasti teen keikasta blogipostauksen! Oon jo nyt ihan eläintarha mahassa innostuksesta ja oon koko viikon kuunnellut jokaisena mahdollisena hetkenä Images & Words-albumia. En kestä & kaikki sen johdannaiset. ♥ Pakotan Matiaksen kanssani myös Pellakseen tms. kahvilaan, koska oon himoinnut laskiaispullia varmaan kaks kuukautta ja nyt sitä saa nyt sitä saa vatsansa täyteen pullaa!

Söpöin lävikkö ja coolit servetit.
Huippua on myös se, kuinka moni kiva ruokapaikka ja meiän lempparipaikkoja muutenkin on ihan siinä kävelymatkan päässä. Ootan innolla tulevia päiviä, viikkoja ja kuukausia. ♥

Muuttopäivä. Minä selfeilen ja Matias keskittyy.
Matiakselle toivotan paljon onnea uuteen kotiin ja uusia alkuja elämälle! ♥ En tiedä luetko sää tätä milloin, mutta kuitenkin. Love you, bro. ♥ 

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Where images and words are running deep.

Kaksi viikkoa ennen konserttia. Niin luki lippupalvelun sähköpostissa. Vielä viime perjantaina ei näkynyt postilaatikossa mitään laskujen ja mainoksien lisäksi. Ravasin kahdesti päivässä viime viikon maanantaista asti postilaatikolla eikä mitään. Ragemittari meinas paukahtaa. Mun täytyis oppia kärsivällisemmäksi odottamisen kanssa.

MUTTA NYT. NYT NE VIHDOIN TULI.


JA KATTOKAA NY KUINKA HIENOT NE ON. ♥ EN KESTÄ.

5 päivää ja odotus palkitaan. Minä kuulen ensimmäistä kertaa elämässäni James Labrien aivan mahtavaa laulantaa ja John Petruccin taitavaa kitarointia, sekä näen Mike Manginin rumpukeittiön, Jordan Rudessin parran ja pyörivän keyboardin sekä John Muyngin kuusikielisen basson LIVENÄ. On koittanut Images & Wordsin 25-vuotisjuhlakiertueen aika ja mää oon siis aivan fiiliksissä jo nyt. Ja voin nyt jo luvata, että aftermath-hehkutusta pukkaa pian keikan jälkeen.

DREAM THEATER, HERE I COME!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Proud and strong.


Pitkään aikaan oikein mikään biisi ei oo puhutellut mua lyyrisesti. Rosie Lowen biisit on kaikki aivan upeita, mutta varsinkin tämä on viime aikoina iskenyt mulla johonkin ja nyt myös runosuoneen. Kerronpa teille nyt vähän mitä mulle oikeasti kuuluu nyt ja mitä mun päässä on liikkunut viime aikoina. Kuvituksena on yours truly ja mielestäni parhaimmat otokset vuodelta 2016.

I don't expect you to understand
You can't imagine how I'm feeling
I can't admit it to myself
So where would I even begin?



Cause I'm a proud woman
I must be proud, woman
And I am strong woman
I must be strong woman

Viime vuodesta sanotaan, että se oli kauhea. Se vei paljon merkittäviä julkisuuden henkilöitä, väärä presidentti valittiin Jenkkilään, kaikilta alemmilta tuloluokilta vaan leikataan ja listaa vois jatkaa. Menemättä kuitenkaan noihin asioihin, mulla taas on sellanen fiilis henkilökohtaisesti, että vuosi 2016 oli hellempi mulle kuin 2015.

Kuvan laatu hyvä peruna ja ilme tasoa säikähtänyt peura ajovaloissa, mutta tykkään tästä kuvasta jostain syystä.

It's too painful to even think about
So it would kill me to say it out loud
All this time I thought I'd worked it out
So if you don't mind, I'll leave it for now

Olen pitkin vuotta lukenut Q&A-päiväkirjani vanhoja merkintöjä, ja niistä päätellen en voinut kovin hyvin. Olin alakuloinen, epävarma, ikävöivä, jopa katkera välillä. En tiedä johtuiko se kaikista muutoksista mitä koin alle vuoden sisällä: uusi koulu, ensimmäinen muutto kotoa pois, naimisiinmeno, uusi kotikaupunki, uusi seurakunta ja vielä vähän ajan päästä uusi työpaikka, jonka mukana tuli uudenlaisia vastuita mitä en ole ennen saanut kontolleni. Nää kaikki olivat suurimmaksi osaksi hyviä muutoksia, mutta kun mää olen aina ollut vähän muutosvastarintainen niin minä sitten ilmeisesti otin ne aika raskaasti. Se oli kriisi, ja näin jälkeenpäin tajuttuani oli aika isokin sellainen.

En selvästikään ollut oma itseni vuonna 2015.



Mielestäni ihan pelkästään jo tänä aikana, kun mää olen ollut naimisissa, olen muuttunut ihmisenä jonkin verran, ja jatkuvasti pyrin muuttumaan paremmaksi. Mun itsetunto is better by the minute, ja vähät välitän mitä jotkut randomit musta ajattelee. Hyvänä päivänä mä en ole niin itsetietoinen, en välitä jos menee senat sakaisin ja nauran itelleni ja mokilleni. Olen hyväksynyt jopa sen, etten ole perinteinen vaimo, joka kokkaa miehelleen joka päivä sapuskaa, leipoo täytekakkuja ja pesee pyykkiä ja samalla virkkaa millon mitäkin sukkia ja kutoo ryijyä seinälle ja kesäisin istuttelee pelargonioita kukkapenkkiin samalla, kun biologinen kello tikittää ja vauvakuume nousee. Ehei. Vauvakuumeen sijaan nousee koira- ja kissakuume ja pitkät päivät mää haahuilen kotona ja vahingossa siivoan ja pesen ison kasan pyykkiä hyvänä päivänä. Muuna aikana pohdiskelen, että mitä seuraavaksi kirjoittelisin blogiin, haaveilen seuraavasta Noah Kinin levystä, odotan seuraavaa Marvel-pläjäystä ja tutkiskelen kaikenlaisia kiinnostavia asioita. Eli siis basically teen samaa kuin mitä 5 vuotta sittenkin, mutta sillä erotuksella, että satun asumaan eri ihmis(t)en kanssa kuin silloin.

Vois jopa sanoa, että olen löytänyt oman itseni jälleen.

And stay a proud woman
I must be proud, woman
Cause I am strong, a woman
I can't be a mad woman


I have analyzed every single inch of my skin
In comparisons I can't seem to break in my daily routine
I find myself obsessing imperfections only I can see
And I know it's such a waste, but the pressure is getting to me
I don't expect you to understand
You'd never know what it's like to be a woman
You'd never know what it's like to be a girl

Tämä kohta tässä biisissä. Se osuu syvälle sieluun, koska tätä mää teen. Tätä tekee aivan varmasti jokainen nainen, ja varmasti myös mieskin. Huonona päivänä mää analysoin itseäni analysoimasta päästyäni. Hyvänä päivänä pidän itsestäni kaikin puolin, mutta huonona päivänä olen mielestäni liian iso ja kiroan huonoa kasvojeni ihoa ja aknearpiani. Olen huono vaimo/sisko/tytär/ystävä/ihminen, koska en ole kodinhengetär/laita tarpeeks meemejä per päivä/kysy kuulumisia tarpeeksi usein/täytä naisen ja kunnon kansalaisen vaatimuksia asiassa X. Ja vaikka sitä tietää, että se on ihan turhaa miettiä tällaisia asioita, että elämäähän siinä menee hukkaan kun ajatukset pyörii numeroiden ja virheettömyyksien ympärillä, mutta silti. Se on se ympäristön paine, joka iskee varmimpaankin naiseen.

Vaikka vaikuttaisikin siltä, etten miettisi mitä muille kuuluu, koska en sitä aina muista kysyä, niin asia ei kuitenkaan ole niin. Haluaisin aina välillä kysellä, mutta sit puskee päälle luulo, että mää kuitenkin häiritsen ja jos sillä henkilöllä x on kiireitä just sillä hetkellä kun kyselen. Toisaalta joinain päivinä olen vaan niin introna, ettei mulla ole henkistä energiaa jutella edes viestitse kenenkään kanssa. Kannan suurta huolta lähimmäisistäni ja kun kuulen jonkun olevan huonona niin haluan auttaa ja tarjota neuvojani liiaksikin asti. Kerron omista kokemuksista ja yritän auttaa niiden pohjalta, vaikkei mun apua välttämättä edes kysyttäisi. Tämän tajusin tehtyäni sen persoonallisuustestin ja keskusteltuani asiasta jälestäpäin fellow ISFJ:n eli Suskin kanssa testitulospostauksen kommenttiboksissa.


Should my intellect be judged by perceptions of what I should be?
And who says that it's right? We must stop looking so deep
It's so young that it starts, expectations that's too hard to reach
We lose control
And you say that it's fine, maybe that's because you don't want to see
I don't expect you to understand

Paine ja odotukset. Niitä on kaikissa yhteisöissä ja ympäristöissä, perheissä ja suvuissa. Olen tässä huomannut ja sen todennutkin, että kun hyväksyy itse sen, että ei ole täydellinen ja ei omaa jotain ominaisuutta tai naiseusgeeniä, joka pitäis odotusten mukaisesti olla sulla tai joku asia ei vaan ole sun juttus, niin it's allz good. Mun on ollut paljon parempi olla, kun myönsin eka itelleni, että en ole kodinhengetär-materiaalia, ja auttoi varsinkin kun kuulin muiltakin ystäviltäni samoja kokemuksia. Oon oppinut olevani parempi sitten muissa asioissa. Ja kyllä se kodinhengettäryyskin (on se sana) välillä puskee esiin hyvänä päivänä.

Tajusin myös sen persoonallisuustestin myötä, että mulla on suuri tarve todistaa muille, että kyllä määkin osaan ja tiedän asioita. Haluan osoittaa olevani hyvä ja joskus jopa ylittää muiden odotukset, vaikka just noissa ruoanlaittohommissa ja muissa mitkä ei käy multa luonnostaan. Luulen, että se kumpuaa kouluajoilta, jolloin varsinkin koin olevani huono ja tyhmä enkä osaa mitään. Kun kasvoin, itsetuntoni parani ja tajusin, että oonhan mää joissain asioissa ihan hyvä, niin haluan edelleenkin yrittää näyttää sen muille. Kun joskus onnistun siinä, niin kuitenkin saatan vähätellä itseäni tai jos en vähättele, niin menen ihan kiemuralle ja en osaa ottaa kehuja vastaan.


Vaikka mää olenkin introvertti ja pidättyväinen ihminen, niin olen kuitenkin aika kovaääninen ja puhelias, kun oon oikeanlaisessa seurassa. Tämä johtuu varmasti myös siitä, että yritän ylittää muiden odotukset siitä, että olisin ujo tuppisuu, jolla ei ole mitään sanottavaa mihinkään. Haluan vaikuttaa jännittävissäkin tilanteissa luontevalta ja normaalilta ja jännitys ei sais paistaa läpi. Lapsena olin erittäinkin ujo ja esimerkiksi sukujuhlissa piilottelin aikuisilta, koska pelkäsin jutella niille. Kouluaikoina olin aikalailla sellainen mitä nykyäänkin, eli oikeassa porukassa olin puhelias ja kovaääninen, mutta luokassa ei olisi tullut kuuloonkaan jatkuva viittaaminen ja muu äänekäs tuntiaktiivisuus, koska pelkäsin vastaavani väärin tai sanovani jotain tyhmää ja sitten mulle oltais naurettu. Kauppiksessa uskalsin jo tuoda omia mielipiteitä ja enemmän itseäni esille, mutta silti jännitti niin hirveästi, jos jouduin olemaan pidempään kuin 5 sekuntia äänessä. Jalat tärisi, sydän hakkasi ja tunsin punan puskevan läpi naamasta. Opettaja ja jotkut luokkalaiset sanoivat, että sitä ei huomaa musta. No ei kai, kun kaikin voimin yritän vaikuttaa luonnolliselta.

Täähän meinaa mennä persoonallisuustesti part kakkoseksi, joten otetaas kevyempää linjaa tähän postauksen loppupuolelle.


Koen, että olen nyt tässä vihdoin löytänyt The Tyylin itselleni ja tutkimusmatka jatkuu, koska muotikin muuttuu jatkuvasti. Tiedän joka ikkunashoppailukerralla paremmin, että mikä sopii mulle parhaiten. Pukeutuminen on mulle sydämen asia kuin myös sen oman nimikkotyylin luominen itelleni. Se on hauskaa, kun joku kaveri näkee jossain kaupassa X tietynlaisen korun tai vaatteen ja siitä tulee mieleen minä. Ennen se oli mikä tahansa violetti juttu mikä loi mielikuvan musta, nykyään se on punainen tai mikä tahansa mustavalkoinen juttu, graafisuus ja sporttiset, mutta silti naiselliset vivahteet.


Olen kuitenkin huomannut, että tällainenkin yksinkertainen asia jakaa ihmisiä. Toinen puolikas ihailee tyylikkäästi pukeutuvan tyyliä, jopa kadehtii ja haluaisi itsekin löytää oman juttunsa. Toinen puolikas pitää koko asiaa ihan turhana ja pinnallisena hömppänä. Ja mikä pahinta, naisten juttuna. Mun mielestä tyyli ja huoliteltu pukeutuminen on kaikille. Tämä on juuri se syy miksi haluan työskennellä vaatekaupassa. Koska haluan itse pukeutua kauniisti, haluan auttaa myös muita löytämään itselleen nättejä, heille sopivia vaatteita tai asukokonaisuuksia ja että he voivat tuntea myös itsensä kauniiksi. Se on kaikkein parasta, kun asiakas poistuu liikkeestä hymyssä suin hyvien löytöjen kera. Siitä jää mulle myyjänä tosi hyvä mieli, kun on voinut olla avuksi.

Jossain vaiheessa haluaisin haastaa itseni ja työskennellä miestenvaateliikkeessä tai vaatekaupassa, jossa myydään myös miesten vaatteita. Mikään ei ole niin viehättävää kuin mies, joka osaa pukeutua tyylikkäästi. Am I right, ladies?

Tässä kuvassa Matias-veljeni on oikein smart casual. Tyylikäs violetti kauluspaita, arskat rennosti kauluksessa, siistit farkut ja Converset 10th Doctor stylez. 5/5.
Olen viime aikoina hehkuttanut Uhana Designin designia ihanien ajattomien kuosiensa, kestävän laatunsa ja kauniiden korujensa vuoksi. Haluan nostaa erään toisen brändin esille ja se on Narrow Road Closet. Kolme kaltaistani nuorta naista USA:sta, Marlena Campbell, Tanisha Keller ja Chrissy Stokes, julistaa tyylikkyyden ja vaatimattomuuden ilosanomaa. 3.1.2017 alkaen heidän nettikauppansa on ollut auki, käykää ihmeessä katsomassa mitä heidän valikoimassaan on! Heidän tyylitajunsa vastaa aika paljon omaani ja on ilo silmälle. Kauniita nuoria naisia sekä ulkoisesti että sisäisesti ja tasan samat elämänarvot kuin minulla. En voi kuin tykätä!

Saan välillä melko korkealentoisia ideoita, jotka jäävät aina vain haaveen tasolle. Olis meinaan aika ihana pitää samanmoista vaatekauppaa kuin NRC täällä Suomessa. Musta on parasta olla vaatekaupassa töissä, mutta vielä hienompaa olisi työskennellä juuri NRC:n kaltaisessa putiikissa saati pitää itse sellaista. Silloin todella uskoisin niihin tuotteisiin, joita myisin ja kokisin ne ja liikkeen arvot täysin omaksi jutukseni. Aa että. Saa nähdä mihin elämä kuljettaa. A girl can dream.


Tällä hetkellä mun elämä on toisaalta välivaiheessa ja toisaalta vakaa. Se vakauskin on epävarmaa ja se johtuu tekijöistä, jotka ei riipu minusta. Mun täytyisi tehdä omien asioideni eteen jotain, mutta tällä hetkellä en ole valmis henkisesti. Voimavarat eivät riitä eikä ole aloitekykyä. Toivon ja rukoilen, että jossain vaiheessa kevättä on. Pahoittelen, että joudun olemaan epäselvä tämän asian kanssa. Tietäjät tietää, ja saatte tekin tietää sitten kun on sen aika.

Kaikesta huolimatta olen toiveikas. Asiat ovat ennenkin kääntyneet parhain päin, joten uskon ja luotan, että ne kääntyvät nytkin.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Tammikuun tapahtumat.

Heheei kotiemme pikkukultamussukat!


Kuten huomasitte varmaankin jo otsikosta, tämä ei ole suosikkipostaus vaan nyt puhutaan tapahtumista. Helmikuun postauksen otsikkoon laitan jotakin muuta. Kokeilen tänä vuonna otsikoita välillä myös suomeksi, koska suomeksihan mää pääasiassa täällä rustailen ja välillä on tuntunut itestä jopa hassulta laittaa otsikko englanniksi vaikka itse tekstit on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta aina suomeksi.

Mutta nyt, FINALLY pääsette tutustumaan mun tammikuuhun!


Kauniita käsintehtyjä koruja. Kutsuttiin kyläilemään eräs ihnu sisaruspari, joista toinen oli tehnyt mulle aivan ihanan punaisen lintukorun ja Keijolle/meille molemmille ylisöpön jääkaappimagneetin! ♥ Siinä on me kyyhkyläiset meiän omassa linnunkotopöntössä. Mää vannoin heti, että tota korua mää käytän sitten AINA ja niin mää oon pitänytkin aina kun on sopinut senhetkiseen asuuni. T.A.R.D.I.S-korupuolikkaat oli meiän kaverilta, joka ei sanonut, että mistä noi korut oli. Aivan ihanat anyways, koska Doctor Who. 6/5 kaikista lahjuksista!

Ennen ja jälkeen -reaktioita.
SHERLOCK SERIES 4. Seriously, I mean... WHAT IN THE WORLD JUST HAPPENED?! Ei. Mää en pysty. Aivan järkyttävän mahtavan upeaa. JA NIIN YLLÄTTÄVÄÄ! Oli meinaan sellasta plot twistien kirjoa kaikissa kolmessa jaksossa, että ei oo aiemmilla kausilla ollut. Steven Moffat ja Mark Gatiss loivat aivan loistavaa tarinaa 4,5 tunnin verran. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa! 1234569/10 would recommend!


Tunnelmaa ja turinaa Tornissa. Alkuperäinen plääni oli nähdä niinku mummon, vaarin, meiän vanhempien, veljeni, äidin siskon eli mun tädin ja serkkujeni kesken. Noh, serkuista 2/6 oli kipeinä ja veikkakaan ei päässyt paikalle, että vähän vajaalla porukalla mentiin, mutta se ei estänyt hauskuutta! Tornista oli aivan upeat näkymät tunnelmallisen pimeään Tampereen keskustaan, jossa valot tuikkivat ja ai että oli niin nättinä Tampere sinä iltana. Niin olivat myös serkkuni, tätini, äitini, mummoni ja Peppi, ja miehetkin jopa. Nauru raikas ja juttua lensi. ♥ 4,5/5 koska ihan kaikki ei päässyt paikalle.


Dancing with Didi. OLIKO EDES PARASTA. ♥ Rakas Dineo-serkkuni aloitti tanssinopettajana legendaarisella Hip Hop Housella ja oli siis aivan liekeissä ja ihanana omana itsenään! Opettajana 6/5 kuin myös tanssijana. Hip hop ghetto style oli aivan mahtava ja jopa inspiroiva power hour legendaarisine biiseineen ja vallan ihastuin ison ghettomeiningin ja naisellisuuden fuusioon. KIITOS DIDI, tästä on hyvä jatkaa! ♥


Letkeät läksiäiset & kivaisia kisuleita. Nää yhet mokomat meinas, että ne muuttaa jonnekin Etelä-Savoon, niin meiänhän oli pakko järkätä läksiäiset! Pelattiin sukupuolitettua Aliasta, S&S:n tulevaan kotikaupunkiin liittyvää visaa ja musavisaa. Oli erittäin muikeeta kuten aina näitten ihmisten kanssa! 5/5. ♥ Ja Viima & Usva oli taas niin mussukoita. ♥


Kirpeää kenttäilyä kaverin kera. Suski tuli meille tänne korpeen ja mentiin yhdessä aamupäivän kenttäilylle. Oli niin mukaavaa ja sääkin suosi! ♥


Sairaslomaa & Sherlockia. Keijo tuli ensin kipeeksi ja minä viikko sen jälkeen. Mää en ollut ollut kipeenä lähes 2 vuoteen, mutta nyt sitten sen verta kunnolla, että mun ääni otti ja lähti. Meiän sairastelut sujui kittaamalla mustaa ja vihreää teetä vuorotellen, pelaamalla Fifaa ja Diamond Digger Sagaa ja kattomalla Sherlockia vuodelta 1945. Oli aika söpöä se. Basil Rathbone oli aika kova Sherlock!


Kipeenä kylpylöimässä. Keijolla pärähti loma käyntiin ja tietysti molemmat oli ihan flunssassa. Me oltiin varattu jo joulukuussa kylpyläloma Keijon alkuloman aikoihin ja me jaksettiin onneksi sen verran vääntäytyä rentoutumaan poreisiin. Oli kyllä ihanaa kipeydestä huolimatta ja roomalainen sauna teki niiiiin hyvää yskälle ja kostutti mun äänihuulia. Mun ääni oli meinaan aivan kateissa just kun oltiin kylpylässä.

Keijo otti niin kivan kuvan omaan Instaansa sen olusesta, että halusin sisällyttää sen tähän postaukseen.
Illalla mentiin syömään kylpylän pizzeriaan, jossa myös serkkuni on sattumoisin töissä (ei ollut kylläkään vuorossa tuona iltana :( ) ja jota hän meille suositteli. Ja siis ai ETTÄ oli hyvää pizzaa! Mun ehdottomasti kaikkien aikojen lempparipizzeria oli pitkään Ravenna ja sekin on ollut jo pitkään lopettaneena, mutta nyt löytyi uusi suokkaripizzeria tilalle! Suosittelen lämpimästi käymään kokeilemassa, ihastutte varmasti! 6/5 ♥


Jälkkärijätski ja kahvee oli ihana piste i:n päälle ja seuraavana aamuna hotelliaamiainen oli parsa kuten aina. Pekoni ja munakas ei petä koskaan.


Biljardia parhaalla porukalla. Meiän oli ihan pakko vielä kokoontua nelistään syömään vielä näiden mokomien tulevien eteläsavolaisten kanssa ennen ku ne lähtee. Biancossa oli oikein hyvät pizzat ja kivan rauhallinen tunnelma, sanoisin jälleen rehellisesti 5/5. ♥ Syöminkien jälkeen mentiin pelaamaan biljardia, ja oli niin hauskaa, vaikka emmää mitään osannutkaan. Mää en ees osannut tajuta missään vaiheessa iltaa, että nehän lähtee kohta ja näkeminen jää pikkusen vähemmälle. Onneks heidän uusi kotikaupunkinsa ei oo kaukana ja me ollaan jo suunnittelemassa, että koskas sinne päästäis yöpymään! ♥


Suloisin Skäpörri. Skäpö eli Casper oli taas hoidossa porukoilla, kun olin menossa toipilaana sinne tyvikasvuvärjäämöön viikonloppua varten. Se on niin nihana koiruli, etten kestä! ♥


Äiti mätsää hienosti takkinsa kanssa Skäpöön. Mun kanssa taas hän näyttää just siltä, että se ei todellakaan halua olla mun sylissä.


Back to black. Paras tunne on, kun saa värjättyä tyhmän ja ruman tyvikasvun piiloon. Kaikki näyttää heti paremmalta, kun tukka on mustaakin mustempi. Näissä kuvissa tosin oon aika väsynyt, kun flunssa painoi vielä kovasti.


Aikainen aamuherätys & akkujenlatausta. Mää harvaan paikkaan joudun tai edes haluan herätä klo 05.yhtäänmitään, mutta poikkeuksia löytyy. Bussi konventtiin lähti klo 7.30, joten heräsin ilomielin klo 05.49 laittamaan itteäni kuosiin. Kolme kuvaa on Instagram-tarinasta ja vika kuva on Matiaksesta kirjoittamassa muistiinpanoja mun vihkoon, kun mun käsi ja pää väsyi viimeisen iltapäiväohjelman kohdalla. Olivat oikein söpsöt kirjustukset courtesy of bro. 


Tässä on kuulkaas tytsyjen parhaimmistoa! Ihan 5/5. ♥ 2/3 meistä oli kipeenä kuvanottohetkellä ja 1/3 meistä oli vielä tuolloin viikon verran tamperelaisena.

Steven Wilson - Like Dust I Have Cleared from My Eye.
Kaunista kalligrafiaa. No en nyt tiedä kauniista tässä, mutta mää vasta harjoittelen ja ite oon tykännyt aina tästä tekstitaiteenlajista. Ostin mun ekan kynäni meiän kauppiksen yritystä varten, ja haluaisin mieluusti ostaa lisää eripaksuisia kyniä ja kirjoitella lyriksejä ja muita kivoja tekstejä ylös. Jossain vaiheessa teen aivan varmasti taulun tai tauluja kotiin ja blogiinkin jotain kalligrafiajuitsuja. Ihanaa innostua jostain taas!


Tässä kuussa olin paitsi sairaana pitkästä aikaa kuin myös todella väsynyt. Jopa väsyneempi kuin syksyllä kaamosajan saapuessa. Varmaan tyyliin palauduin vielä tammikuun vikalla viikolla joulukuun hässäköistä. Oli meinaan sen verran kaikkee uutta ja ihmeellistä. Eikä siinä mitään, nautin siitä suuresti, että oli tekemistä ja sain taas lisää työkokemusta, mutta sitten väsyin kovasti. Nyt kun mennään helmikuun puoltaväliä ja oon saanut olla pitkästä aikaa kunnolla omassa työpaikassani niin voisin sanoa, että olen aikalailla palautunut ja oon saanut kerättyä lisää virtaa ja inspistä!

PS. Mun ja Matiaksen #vainkolmeltaaamuyöstäjutut.

#andotherpuns #älkääottakoliiantosissanne

torstai 16. helmikuuta 2017

Just call me Iron Fist, since I'm one of the defenders.

Jos et tajunnut otsikkoa, niin se aukenee ihan pian.


Kirjauduin Bloggeriin ajatellen, että nyt minä teen tammikuupostausta. Teen sitä aivan tuota pikaa, MUTTA SITÄ ENNEN teen yhden toisen jutun! Selailin nimittäin lukemistoani ja törmäsin Suskin postaukseen, jossa hän oli tehnyt persoonallisuustestin. Itse olen tehnyt samanmoisen joskus taannoin kauppiksessa, mutta onnellisesti unohtanut mikä tuli tulokseksi silloin. Tein sen nyt uudestaan, koska kaikenlaiset persoonallisuustestit are my jam ja haluan purkaa oman tuloksen tänne blogiin asti. Jos haluat tehdä kyseisen testin, niin klikkailepa menemään tästä.


Persoonallisuustyyppini on PUOLUSTAJA ISFJ-T.

MIELI: introvertti 74% (ekstrovertti 26%)
ENERGIA: realistinen 63% (intuitiivinen 37%)
LUONTO: periaatekeskeinen 65% (logiikkakeskeinen 35%)
TAKTIIKAT: suunnitteleva 61% (etsivä 39%)
IDENTITEETTI: varovainen 83% (määrätietoinen 17%)

Tulos oli hauska, koska se oli tasan sama kuin Suskin, tosin eri prosenteilla.

Tämä tulos osui ja upposi. Vaikka mää oon aika selvä introvertti, niin kyllä mussa kuitenkin vähän on myös ekstroverttiä. Musta on kiva tutustua uusiin ihmisiin ja alkaa seurata niitä kaikenmaailman sosiaalisissa medioissa ja haluan ehdottomasti olla mukana kaikissa illanvietoissa, joita lähimmät sukulaiset ja ystävät järkkäilee. Vaikken edes välttämättä jaksaisi osallistua, niin haluan tsempata aina sen verran, koska myöhemmin mua kaduttaa. Olen kokenut sen aiemmin ja kiitos ei enää toiste. Kuitenkin kun illanvietoista on selvitty niin haluan olla kaikkein mieluiten rauhassa kotona ja ladata akkuja ja vaan OLLA. Joten introvertti it is, for the most part.

Realistisuus on mussa aika vahvana myös. Ollut jo aika pienestä, joka näkyy silleesti, että oon luopunut aikapäiviä sitten matkusteluhaaveista. Joskus mää halusin käydä Egyptissä ja Kreikassa, koska äiti oli nuorena plikkana käynyt molemmissa maissa ja tykännyt kovasti ja kertoili juttuja matkoiltansa. Nyt oon varmaan jo 10 vuotta ollut ok sen suhteen, etten tule pitkiin aikoihin pääsemään esim. lämpöiseen etelään, koska ei yksinkertaisesti ole ollut varaa edes säästää. Keijo sanoi tässä äskettäin, että hän haluaa mun kanssa edes kerran käydä jossain kivassa Euroopan maassa, mutta mulle on täysin ok, vaikkei se tapahtuisikaan. Suomikin on kiva paikka matkustaa kesällä ja Ruotsi se vasta ihana onkin kuin myös Tallinnakin vanhoine kaupunkeineen. En uskalla toivoa liikoja oikein mistään. Välillä kyllä sorrun siihen, mutta palaudun takaisin maan pinnalle aina jossain vaiheessa. Mulla toki on omia päänsisäisiä pilvilinnoja, mutta en tuo niitä kaiken kansan kuultavaksi.

Varovainen mää oon ollut aina. Opin kävelemään vasta reilusti yli 1-vuotiaana, pyöräilemään ilman apupyöriä 7-vuotiaana ja ikinä en oo lasketellut, koska mua pelottaa että kaadun ja mua sattuu. Oon ollut ihan fiiliksissä sen jälkeen, kun sain tädiltäni sen vanhat nastakengät ja niillä oon painellut menemään tuolla ground zerolla ilman pelkoa liukastumisesta. Oon aina suhtautunut varauksella kylpylöiden vesiliukumäkiin ja huvipuistolaitteisiin, koska pelkään, että mua sattuu niissä tai laite menee rikki just kun mää oon kyydissä. Riskejä en uskalla ottaa ja varmistelen asioita varmistelemasta päästyäni. Mulla on muistilistoja tuhat, jopa mun Q&A-journalin kirjoittamiselle. Kyllä, päiväkirjan kirjoittamiselle. Pelkään aina unohtavani jotain ja mua häiritsee tuhottomasti, jos kesken keskustelun unohdan mitä mun piti sanoa ja siksi saatan jopa keskeyttää ihmisiä, etten unohda kertoa mun asiaa. Samanaikaisesti mua harmittaa, jos keskustelukumppanini unohtaa asiansa kesken kaiken, jopa enemmän kuin sitä toista ja varsinkin, jos se on mun keskeyttämisen vika, että se unohti. On tää vaikeeta.


ISFJ-persoonallisuustyyppi on melko uniikki, koska monet heidät ominaisuuksistaan haastavat heidän yksittäiset piirteensä. Listaan tähän 10 kohtaa, jotka vetosivat muhun ensisijaisesti, muuten tästä tulis taas yks hehtaaripostaus.

- Periaatekeskeisiä, mutta heillä on erinomaiset analyyttiset kyvyt.
- Introverttejä, mutta heillä on erittäin kehittyneet ihmistaidot ja vankat sosiaaliset suhteet.
- Suunnittelevaa tyyppiä ja vastahakoisia muutoksia kohtaan, mutta ovat avoimia uusille ideoille ja muutoksille tarvittaessa.
- Todella epäitsekkäitä, kulkevat kiltteyden ja liiallisen kiltteyden välimaastossa ja sitoutuvat intohimolla ja jalomielisyydellä ihmisiin ja työhön, joihin he uskovat. Saattavat ylikuormittua voimakkaan velvollisuudentunnon ja perfektionisminsa vuoksi.
- Taipumus vähätellä saavutuksiaan, ja vaikka heidän kiltteyttään kunnioitetaan, kyyniset ja itsekkäät ihmiset käyttävät helposti hyväkseen ISFJ:iden omistautumista ja nöyryyttä antamalla heidän tehdä työt ja ottamalla itse kunnian lopputuloksesta.
- Lojaaleja, luotettavia, kärsivällisiä ja ahkeria, huolellisuus menee aina perfektionismiin asti, ja vaikka he vitkastelevatkin, heidän voi aina luottaa tekevän työnsä ajallaan valmiiksi.
- Mielikuvituksellisia ja tarkkailevia, käyttävät tätä ominaisuutta empatian harjoittamiseen ja havainnoidakseen toisten mielentiloja ja asettumalla heidän asemaansa näkemään asiat heidän perspektiivistään.
- Työelämässä toisia tukevia ja nauttii aidosti työstään, mutta harvoin hakeutuvat johtavaan asemaan.
- Ottavat itseänsä koskevat asiat hyvin henkilökohtaisesti.
- Pitävät tunteensa itsellään ja ovat varautuneita.

Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä. Välillä tuntuu, etten osaa ylläpitää ihmissuhteita ja oon sosiaalisesti kiusallinen ihmisten kanssa, mutta jännästi mää sosiaalisista tilanteista aina jotenkin suoriudun. Haluan aina auttaa toisia tarpeen vaatiessa ja tarjota parhaani mukaan neuvoja ja tietojani, mutta joskus se on sitten mennyt pisteeseen, jolloin mun malja on läikkynyt yli ja oon joutunut sanomaan välillä etten voi/ehdi auttaa.

Mää analysoin jatkuvasti eri tilanteita, ihmisiä ja ihmisten toimintatapoja ja että mistä eri asiat johtuu jajaja joo. Ei ihme, että psykologia ja kaikki siihen liittyvä vetoaa muhun. Tykkään hyödyntää lukion psykologian kursseilla oppimiani asioita kohtaamiini ihmisiin ja eri tilanteisiin. Haluaisin pitää aina suunnitelmista ja rutiineista kiinni, mutta jos on aivan pakko niin muutokset ja uudet ideat ovat tervetulleita. Jos ei muuten niin ainakin pienen kypsyttelyn jälkeen ja kun saan päänsisäiset pläänini kursittua takaisin kasaan lisäten muutokset ja uudet ideat sinne jonnekin väleihin.

Olen törmännyt vasta viime vuosina kyynisiin ja itsekkäisiin ihmisiin, jotka yrittävät käyttää hyväkseen kiltteyttä. Well no more! Oon oppinut vähitellen pitämään mun puolia ja näyttämään ihmisille, että en suvaitse ihan mitä tahansa käytöstä. Asiaa auttaa myös sellanen juttu, jonka olen oppinut itestäni joiltakin kavereiltani ja sukulaisiltani, että kun musta kuulemma saa ensin pahiksen vaikutelman pelkän ulkonäköni perusteella (ja sitten kun muhun tutustuu niin en oo pahis alkuunkaan :D) ja haltsaan sellaisen tietynlaisen uhmakkaan ilmeen. Mulle ei siis kannata ryttyillä! Toisaalta pahoina päivinä otan kaiken itseeni ja en osaa suhtautua vitseihin enkä kritiikkiin, ja se ärsyttää mua suunnattomasti. Mää haluaisin olla rennompi ja parantaa mun sarkasmitutkaa sekä itsetuntoa sen verran, että se kritiikki tulee tietynlaisen suodattimen läpi, mut ei se aina onnistu. Aina voi onneksi pyrkiä parantamaan omia huonoja piirteitään. Myöntäminen on ensiaskel.

Vitkastelu vois olla helposti mun toinen nimi ja laiskuus kolmantena, mutta määkään en kauaa jaksa katella esim. tiski- ja pyykkivuoria tai sotkuisuutta mun puolella makkaria, joten hoidan ne varmasti ajallani pois. Kouluaikoina siirsin kaikkia raportteja, tutkielmia ja kokeisiinlukemisia viime hetkiin asti ja silti en ikinä saanut hylättyä mistään (paitsi geometriasta, mut siinä oon ollut aina aivan surkea), vaan aineesta riippuen juuri sen arvosanan mitä osasinkin odottaa. Paitsi opinnäytetyöstä, josta sain 3. Sitä en osannut ikinä odottaa ja musta tuntui, että koko työ oli ihan juosten tehty. Huolellisuudessa en kyllä voi voittaa miestäni Keijoa, mutta esim. töissä mun huolellisuus menee siihen pisteeseen asti, että mää somistelen ja korjailen siellä rekkejä ja siistin paikkoja täyttä häkää vielä yliajalla. Onneksi kuitenkin saan esimiestäni myöten kiitosta mun esillepanoista, että en sentään ihan turhaan vietä yliaikaa töissä. Blogin puolella mää tarkistelen kirjoittamaani postausta moneen kertaan ja harmistun toden teolla, jos löydän yhdenkin typon tai joku kuva on huonosti.

Mielestäni mää osaan myötäelää läheisten onnea ja epäonnea ja olla tukena heille. Parasta on rakentaa hyvällä keskustelulla toinen toistamme. Joskus voi tulla kuitenkin eteen tilanteita, kun on vaikea tajuta toisen sanomisia ja tekoja. Silloin mää yritän kaikin voimin silti ymmärtää ko. henkilöä ja tajuta asioita hänen näkökannaltaan, yhdistellä menneisyydessä tapahtuneita asioita nykyisyyteen ja pohtia syy-seuraus-suhteita. Asiat ei ole aina niin yksinkertaisia ja tulee ottaa huomioon molemmat osapuolet. Se voi olla joskus todella vaikeaa, mutta loppupeleissä se kannattaa. Mieluummin mää elän sopusoinnussa kuin ristiriidassa toisten kanssa.

Vaikka mää olen kai aika tunnettu mun kovaäänisyydestä ja pulppuavasta puheliaisuudesta, niin mää oon loppujen lopuksi todella pidättyväinen ja pidän oikeat tunteeni aikalailla itelläni. Paljon riippuu porukastakin, jossa sillä hetkellä oon. Joskus pyrin vähän esittämäänkin iloisempaa kuin oon ja pidän ns. kulissit kunnossa, jos vain jaksan. Useimmiten mun ei kyllä tarvitse, onneksi. Myöhemmin kun mun vointi on paljon parempi, niin saatan mainita, että oli muuten erityisen paha kaamosmasennusjakso tossa kuukausi sitten, kohauttaa olkia ja jatkaa eteenpäin. Jos mun jaksaminen on oikeesti ihan miinuksen puolella, niin jos ei ole ihan pakko, esim. ei ole työpäivä, niin jään mieluummin kotiin piiloon ihmisiltä kuin menisin huonovointisena ihmisten ilmoille, koska en jaksa esittää mitään mitä en sillä hetkellä ole. Mää en halua paljastaa mun negatiivisia tuntemuksia juuri kenellekään. Ainoa ihminen, joka tietää musta ja mun voinneista ihan tyystin kaiken, on Keijo.


Ihan tätä tekstiä kirjoittaessa osoittautui todella, että mää olen ihan ISFJ, koska hoin itselleni tätä kirjoittaessa: "Ketä kiinnostaa tietää mun persoonallisuustestin tuloksista? Miks mää kirjoitan tätä? Tää on ihan liian pitkä, ei kukaan jaksa lukea mun lätinöitä, miksen vaan poista koko tekstiä ja jätä julkaisematta?" Niin, juurikin tämä itsensä vähättely ja tunteiden itselläni pitäminen. Ne nostavat tässä koko ajan päätään. Itse asiassa joka kerta kun kirjoitan yhtään mitään. Tuntuu, että kerron taas ihan liikaa ja mietin, että ei ketään kiinnosta.

Noh, tätä ei tuossa tuloksessa varsinaisesti sanottu suoraan, mutta sinnikkyys on myös yksi piirre minussa, jota en ole edes itse tajunnut itsessäni, mutta Keijo on musta sen huomannut. Mää haluan vastustaa nyt tätä tunnetta. Mää puolustaudun nyt noita negatiivisia tunteita vastaan julkaisemalla tän just tällaisenaan.

Tehkää tekin tämä testi. Se tekee ainakin mun mielestä tosi hyvää välillä tutkailla itseään tällä tavalla syväluotaavasti!


Ai niin, lupasin alussa kertoa otsikosta! Puhuttiin kauppiksessa siitä, kuinka nykyään on vanhempia, jotka antavat lastensa päättää minkä haluavat nimekseen ja että mitä jos joku lapsi keksii haluavansa olla Rautanyrkki. Naurettiin asialle ja me oltiin just menossa koetta tekeen, jolloin mää tokaisin, että kohta mää kirjoitan vahingossa mun koepaperiin "Rautanyrkki L". Sitten musta tuli kauppisporukassa Rautanyrkki, joka sattuu olemaan myös erään Marvelin supersankarin suomenkielinen nimi eli The Defendersiin kuuluva Iron Fist. Kinda cool nickname, huh?

perjantai 10. helmikuuta 2017

You and I know both know that I don't have a patience.


Mulla toistuu aina sama kaava, kun istahdan koneen ääreen. Otan lasin Pepsi Maxia, etin kuulokkeet ja selvitän (taas) sen tuhannen umpisolmun, johon ne aina tykkää sotkeentua, tökkään puhelimeen ja plugit korvaan, Spotifystä Rosie Lowe sessions-soittolista ja Blogger auki.

Rosie Lowe on jotain niin ihanaa, etten aina kestä. Nytkin meni kylmät väreet, kun kuuntelin Nicolea ja Right Thingiä. For You on jotain upeinta ja kauneinta naisellista soulia, ettei mitään rajaa. Jopa Keijo tykkää tän laulajattaren kappaleista. Rakastan. Ja haluan kuulla LISÄÄ.

Mun piti tulla laatimaan sitä tammikuupostausta, mutta mää teinkin uuden välilehden tonne ylös. Mun niin kutsuttu someboksi #nowyouseeme sai ylennyksen pikkuruisesta gadgetista välilehdeksi. Sieltä löytyy tylsähköjen linkkien sijaan semmoset hienot kuvakkeet mitä kaikilla aina on blogeissa. Pikkuhiljaa mää täältä ryhdistäydyn ja opettelen vähän kerrassaan tekemään itte blogiin juttuja enkä vaan turvaudu Bloggerin tynkään ulkoasun muokkaustarjontaan. Mää oon niin huono tekemään itse eikä mulla oikein riitä kärsivällisyys opetella itekseni. Mielelläni ottaisin opetusta vastaan!

Ems Who? muokkautui hieman ja banneri pieneni myös hieman. Mua on häirinnyt se jo jonkin aikaa, koska se on liian iso ainakin mun läppärin näytön kokoon nähden. Blogin nimi näkyy bannerista vain puoliksi ja pitää skrollata alemmas, jotta se näkyisi. Ärsyttävää semmonen.

Mua myös ärsyttää se kuinka epätarkka toi banneri on. Kuvana toi on aivan ihana ja se näyttää ihan ok, kun kattoo puhelimella, mutta koneella se on ISO, ja tuntuu että jokaikinen pikseli näkyy siitä. Mut koska olen köyhä eikä parempaa kameraa ole luvassa vielä hetkeen, niin pakko kestää vielä puhelimen varassa. Koittakaa tekin kestää mun perunalaatuisia kuveja.

Kohdakkoin varmaan käypi silleesti, että banneri menee vaihtoon. Ei ihan vielä, mutta taisin keksiä jotain.

Tänään menen porukoille päiväksi, koska en oo ollut pitkään aikaan siellä plus siellä on yks mösö karvakasa kyläilemässä.

Onko se lumikasa, pilvenhattara, joka on eksynyt maan päälle vaiko koiro?

maanantai 6. helmikuuta 2017

2017, here I come!

Moi vaan moi.

Mun viime vuoden viimeisen postaukseni loppuhan kuului näin: "Ems kiittää ja kuittaa! Huomenna tulee vielä yksi ja viimeinen postaus tältä vuodelta! Stay tuned, gals and pals." No ei tullut huomenna sitä postausta ei. Hitsivie yli kuukauden myöhässä. KUUKAUDEN.

Tekis niin mieli käydä muokkaamassa siihen huomenna-sanan kohdalle se viiva päälle ja sit perään kuukauden päästä. On kyl meleko koomista, että viimeinen postaus vuodelta 2016 tulee vuoden 2017 puolella. Oon huono ihminen.

Mulle tapahtui ja ei tapahtunut m i t ä ä n tammikuussa, mut niistä myöhemmin lisää. Muistellaas hetki menneitä. On meinaan vihdoin 100 parhaan jutun aika! Otin myös vapauden muokata muutamia kohtia, koska oon kyllästynyt vastaamaan kohtiin, joihin en ikinä keksi mitään uutta.


1. Biisi: Sekuoia - Somewhere (Noah Kin edit). Mää en ikinä tykkää listailla vain yhtä biisiä, mutta nyt laitoin, koska oon palannut tämän biisin pariin vuoden mittaan enkä vieläkään ole kyllästynyt.

2. Idols-tähti: Meh.

3. Romanssi: Koska en halua olla plööplää tylsä niin sanon nyt jonkun fiktiivisen pariskunnan ja se on Claire ja Jamie Fraser Outlanderista, koska hot diggity!

4. Kuukausi: Kaikissa on ollut puolensa. Helmikuussa oli Steven Wilsonin ja Toton keikat. Alkukeväästä sain kaikki kouluhommat harjoittelua lukuunottamatta tehtyä ja helpotus oli suuri. Huhtikuussa oli Noah Kinin keikka. Kesän alussa valmistuin, Keijo oli 3 viikkoa lomalla ja käytiin laivalla. Kävin heinäkuussa Tallinnassa perheen kanssa. Syys- ja lokakuussa vietettiin ystävien häitä, syyskuussa oli myös hääpäivä ja siitä kahden viikon päästä jazziristeilyä perheen kanssa. Marras-joulukuussa tutustuin hienoihin ihmisiin. Valkkaa ny näistä sitten!

5. Uutinen: Keijosta tulee eno! Ja siitä tulikin jo, 7.12. syntyi kaunis poika Keijon siskolle.

6. Läppä Meemi: Näitä on ihan liikaa, joten sanon muutaman, jotka tulee nopeasti mieleen: "It is I, the frenchiest fry", Joebama, dogejutut, muumijutut, asiakaspalvelumeemit, hätääntynyt Paavo, Finnish Nightmares, refuse, We Rate Dogs, "This is fine", "Miksi teit sen?", Evil Kermit ja muutkin Kermittiin liittyvät (ne sen ilmeet... 10/10), Bill Nye-jutut, Will Smithin fanityttöily Batmanista ja tämä sisääntulo.


7. Tyyppi: No sanotaan nyt vaikka Rauski. En keksi ny muuta. Tää kohta on kans vähän tälleen, että mitä tähän ny sanois.

8. Matkamuisto: Nyt ei kyllä tuu mitään mieleen. En juuri ollut matkoilla, paitsi siä Tallinnassa eikä sieltä oikein tullut mitään ihmeellistä mukaan.

9. Opettaja: Matti oli paras ope kaikista maailman opettajista.

10. Juhlat: Juhlia oli kyllä vaikka millä mitalla. Konventteja kolme kpl kuten joka vuosi, omat valmistujaiset, ja olin kaksissa häissä ja molemmissa oli ihanata kuten aina häissä onkin. Myös ceilidh-pirskeet oli todella muikeat. En halua sanoa vain yhtä parasta! (Well do I ever?)


11. Artisti/bändi: Miesartisti: Noah Kin. Naisartisti: Rosie Lowe. Bändi: Dream Theater.

12. Runo: En kyllä vieläkään lue runoja.

13. Kaveri: Kauppishyypät ja lukiomuikkelit on aikasta ihaania.

14. Matka: Olin tänä vuonna 4 kertaa laivalla, ja kaikki oli omilla tavoillaan ihania reissuja. Eka reissu oli mun valmistujaisten kunniaksi, toinen Tallinna-reissu, kolmas hääpäivän viettämistä ja neljäs Flame Jazz-risteily. Myös Mikkelin reissu oli oikein mukava! ♥

15. Festarit: En ollut festareilla. Harmitti pikkusen, kun Noah Kin kertoi henkilökohtaisesti mulle huhtikuussa Doriksen keikkansa jälkeen, että se on Graciaksen ja Ekow'n kanssa Blockfesteillä, ja tiesin jo siinä vaiheessa, etten tule mitä suurimmalla todennäköisyydellä Blockeille pääsemään ja en päässytkään. Liian kallista ja muutenkin viime Blockeilla oli jälleen vain about 5 artistia, jotka olivat mielestäni jokseenkin kiinnostavia, ja vaikka sitä kuinka olis halunnut, niin 72€ on liian suolainen summa siitä, että olisin käynyt tsekkaan parinkolmen alle tunnin mittaisen setin. Toivottavasti näen noi kolme yhdessä lavalla vielä jossain vaiheessa elämääni. Olis parsainta ikinä. ♥

16. Ruoka: 2016 oli kyllä sellanen ruokavuosi, että. Käytiin Stefan'sissa Keijon kanssa, ja toisaalta myös siipiä meni tänä vuonna varmaan enemmän kuin koskaan. Nilen kebab on aina varma nakki kuin on myös Keijon tekemä kanakookoskeitto. En osaa päättää. Kaikki ruoka on hyvää.

17. Läppä: Skäpörri. En oo nauranut millekään jutulle pitkään aikaan niin paljon! Porukoilla oli kylässä Casper-koira (ao. kuvassa) ja äiti kertoi siinä sitten, että kun oltiin pieniä ja telkkarissa pyöri se Casper the Friendly Ghost mikälie sarja ja mää tai Matias ei jompikumpi osannut lausua sen nimeä niin Casper oli sit Skäpör. Sehän jäi välittömästi nyt elämään meiän keskusteluihin.


18. Tyylimoka: Ihonväriset legginsit tai legginsit housuina ilman pitkää paitaa tms. JA NE REIKÄSET FARKUT. Vähän nyt nuoret miehet ja naiset malttia niiden reikien ja repeämien kanssa. Näin tässä yks päivä kaks nuorehkoa teinitytteliä, ja ensinnäkin molemmat kulki nahkatakit auki (oli ehkä 2 astetta pakkasta sillon) ja sit sillä toisella oli koko matkalta reisien yläosasta lähes nilkkoihin asti isot reiät. Ite olin pukenut jopa ehkä liikaakin päälle ja olin laittanut vielä nastakengätkin jalkoihin etten vaan liukastu. Saattoi tytötkin kattoa mua sitten vastavuoroisesti nenänvartta pitkin, mutta me kaikki tiedetään kuka tässä skenaariossa oli järkevin. Mää en myöskään kestä, kun Converseja (varsinkin matalavartisia) käytetään pakkaskelillä tai mennään nilkat paljaina ylipäätään talvella ja ohuilla vaatekerroksilla. Mää vaan en jaksa uskoa, että tollaset teinit tarkenee tommosissa kerroksissa. Vois tän pitkän jaarittelun päätteeksi siis todeta, että pahin tyylimoka on kun ei pukeuduta sään mukaisesti.

19. Stara: Mulla nyt ei tuu ketään muuta mieleen ku Saara eli Sara Forsberg. Se on mahtava muikkeli!

20. Eri sukupuolta oleva henkilö: Mieheni, veljeni ja isäni.


21. Näyttelijä: Tom Hiddleston, Sam Heughan ja Benedict Cumberbatch.

22. Näyttelijätär: Hayley Atwell, Caitriona Balfe ja Melissa Fumero.

23. TV-sarja: Brooklyn Nine-Nine, Night Manager, Doctor Who, Frendit, Sherlock, Fresh Prince of Bel-Air, Agent Carter, Hart of Dixie, Luke Cage. Suomalaisista Stand Up ja Noin Viikon Uutiset on ollut aika muikeita.

24. TV-sarjahahmo: Jake Peralta, Amy Santiago, Charles Boyle, Captain Raymond J. Holt, Terry Jeffords, Gina Linetti, Wade Kinsella, Lavon Hayes, Annabeth Nass, Claire & Jamie Fraser, Luke Cage, Cornell "Cottonmouth" Stokes ja tietysti Peggy Carter, joka on paras kaikista naishahmoista maailmanhistoriassa.

25. Instagram-kuva: Tämä. Ei lisättävää.


26. PAHIN moka: Mää ihan tosissani yritin keksiä tähän jonkun pienenkin mokan, josta olis irronnut hyvät naurut, mutta en vaan keksi. Mää oon jotenkin hyväksynyt sen, että oon höpsö blondi, joka sanoo kaikkee hupsua eikä ajattele loppuun asti, niin mää en jaksa muistella mitään omia mokia enää. Sanon väsyneenä joitain sanoja ja asioita ihan päin honkia ja Keijo saattaa huomauttaa niistä nauraen, sit mää leikkisästi kiusaannun vähän ja sit kohautan olkia ja jatketaan etiäpäin.

27. Hymy: Keijo on aina aika mösö.

28. Sporttilaji: Tanssi. Heräs loppuvuodesta niin armoton tanssikuume, ettei oo ollu vuoskausiin semmosta! Se on parsainta ikinä.

29. Urheilija: Emminätiijä! Sanotaan ny vaikka Ibra, koska Keijo on ihana fanipoika.

30. Karkki: Vedin Malacon Fizzy Pop-karkkeja ku hullu mies Huittisista, ja nyt mää oon ihan kyllästynyt niihin. Malacon karkit on muutenkin aikasta hyvejä. Ne perusruskeet colapullot on parhaita, myös vaaleanpunaiset herkkutatit jajaja ne miniapinat jajaja ne hedelmäkalat. Karkit on hyviä. Alko tehdä nyt mieli.

31. Lupaus: Kirjoittaa blogia enemmän tänä vuonna. Kirjoitin varmaan joo enemmän postauksia, mutta en kyllä sitä tahtia mitä olisin halunnut. Kesällä oli into päällä vähän aikaa, mut sekin tyrehtyi aika pian. Aina ei voi voittaa.

32. Kaupunki: Tampere. Aina ja ikuisesti.


33. Liikenneväline: Meiän Hulda!

34. Juliste: Marvelin leffajulisteet on aika söpsöjä aina.

35. Valokuva: Mun blogin tämänhetkinen banneri ilman tekstiä.



36. Ilmiö: Mannequin challenge oli mun mielestä tosi cool!

37. Juoru: Noh jooh. Mää en kauheesti juorulehtiä jaksa ylipäätään enkä seuraile semmosia juttuja varsinaisesti, mut Marvel-leffoihin liittyvät huhut kiinnostaa aina, ja paras juoru oli varmaan se, kun Benedict Cumberbatchin huhuttiin olevan Thor 3:ssa JA SE ON.

38. Julkkis Youtubesta tunnetuksi tullut henkilö: Mää en tykkää sanoista tubettaja tai vloggaaja tai edes Youtube-julkkis, joten siksi mahdottoman pitkä nimitys tälle kohdalle. Mariieveronica on tän hetken kova sana. Itse en välitä tatuoinneista tai lävistyksistä, mutta hänelle ne jotenkin istuvat ja hänellä on ihana tukkatyyli ja vaatteistaankin saan inspistä jonkin verran. Vaikuttaa ihanalta immeiseltä ja tykkään katella hänen höpötysvideoitaan Youtubessa.

39. Tietolähde: Klikinsäästäjä. Paras sivusto.

40. Vaate: Nyt en jaksa eritellä, koska tykkään kaikista mun vaatteista tasapuolisesti, mutta jos et ole vielä nähnyt mun asupostauksia, niin klikkaapa äkkiä menemään TÄSTÄ.

41. Kengät: Mustat Converset. Klassikot since 1917. Sain nämä porukoilta valmistujaislahjaksi ja sain jatkumon täyteen. Vuonna 2009 sain ekat Conssit kymppiluokan päätteeksi ja mintunvihreät ylioppilaslahjaksi 2013.


42. Meikki: Oriflamen Giordani Gold Iconic All-in-One Mascara ja The One High Impact Eye Pencil. Paras ripsari ikinä ja erottelee ripset niin nätisti. Ikinä en oo myöskään käyttänyt niin hyvää rajauskynää kuin toi Oriflamen. Kaikkien muiden merkkien rajauskynät tarttuu herkästi mun raskaisiin yläluomiin ja sit näytän ihan sotkuiselta emogootilta. Ton Oriflamen kynän kanssa niin ei. Ei vaan ei. Siistinä pysyy eikä kyyneleetkään sotke sitä.

43. Hiustyyli: Oon jostain syystä fanittanut lyhyitä hiusmalleja, vaikka itse en edes halua sellaista. Myös pitkät paksut hiukset, joihin saa kunnollisen puolinutturan on mulle niinku #olenikuisestikateellinen.

44. Tyyli-ikoni: Olenko itserakas, jos sanon että minä itte? Myös Narrow Road Closetin Marlena, Teen ja Chrissy on aivan upeita. #goals

45. MusaYoutube-video: Voi ku näitä olis niin hirveesti, mutta siis... Antti Holma on näissä mutsipätkissä ihan huippu. Sande & Suvi-Tuulikin on kaks ihan parasta Antin hahmoa, että haluaisin niin nähdä lisää niitä!


46. Halaus: Keijon haleja lukuunottamatta oli oikein mukavata, kun Noah Kin kaappasi mut halaukseen, kun kohtasimme keikan jälkeen. Se on kans yks möpsöimmistä ihmisistä maan päällä.

47. Dokumentti: Nyt ei kyllä soita kelloa. En muista katsoneeni ainakaan telkkarista mitään dokkareita.

48. Käsityö: Ehdottomasti nämä mun tekemät tyynyt. Nää oli kiva tehdä ja hauskaa on myös tietää, että tälläisiä tyynyjä ei välttämättä kovin monella ole.


49. Kaveripoika/kaverityttö: No huehue. On mulla jopa näitä kaveripoitsujakin, mut en halua lähteä erittelemään. Parhaita poitsukkeleita ovat kaikki omilla tavoillaan! Parhain on tietysti oma pikkubro.

50. Ystävä: En halua eritellä näitäkään. Mulla on ihania ystäviä ja kavereita niin paljon. You know who you are. ♥

51. Sukulainen: Didin kanssa ollaan nähty enenevässä määrin viime aikoina ja se on oikeesti parasta. ♥ Jutusta ei vaan tuu loppua ja aina kun nähdään niin voidaan jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Ne on kaikkein parhaimpia ihmissuhteita.


52. Nettisivusto: Tykkäsin lukea aasiakas.nettiä. Jep, I'm that embarrassing. Mua on alkanut rasauttaa Feissarimokat viime aikoina. Ärsyttää tyhmät ihmiset oikeesti ihan toden teolla.

53. Tuoksu: Keijon miestuoksu eli L'Eaupar Kenzo pour homme. Kun astuu sisään ihan mihin tahansa ihanaan ravintolaan ja se ruoan tuoksu tulvahtaa nenään. Koskilinnan kahvikauppa. Kun Keijo on pessyt Huldan ja se tuoksuu kuin uudelta autolta. Vastajauhettu vaniljakahvi. Vastalämmitetty sauna. Sencha Sakura-teen lehdet. Kun kävelee Siipiweikkojen ohi ja käväisee pieni siipien tuoksu nenällä.

54. Maku: Piparkakut. Kahvikaupan suklaakonvehdit. Vaniljakahvi. Bailey's chocolat luxe. Hyvä punaviini. Mikä tahansa suklaabanaanijuttu, paras on tietysti kun syö banaania ja juo kaakaota samalla. Banaania banaanijogurtissa. Pekoni ja kananmuna jossain hyvässä paistetussa muodossa.

55. Väri: Musta ja punainen.

56. Lehti: VT. Simple as that.

57. Whatsapp-viesti: Tämä. Tää on oikeestaan keskustelu, mut jooh. Nauretaan tälle vieläkin.


58. Puhelu: Eipä juuri ollut mieleenpainuvia puheluita.

59. Meili: Ei ollut näitäkään. Pelkkiä hylsyjä vaan kaikkialta ja meh onpa täällä tylsää.

60. Kouluaine: Eka ajattelin, että emmää missään koulussa oo, niin ei näihin voi oikeen vastata, mutta olinhan mää vuoden 2016 puolella koulussa! Tässä ei nyt oikein ollut mitään kivaa kouluainetta enää loppuvaiheessa, mut jos joku on pakko sanoa, niin kirjanpito silloin kun tajusin siitä jotain.

61. Koenumero: Sain 3 mun opinnäytetyöstä!

62. Harrastus: Kyä se on tää bloggaaminen vaan niin mukaavaa. Vaikka pakko myöntää, että tätä tehdessä tökkii ja pahasti, mut se johtuu siitä, etten muista viime vuodesta mitään tai ainakin tuntuu siltä etten muista. Melkein joka toisessa kohdassa joudun melkein miettimään pääni puhki, että mitä laitan tähän ja muutamaan kysyin jopa Keijolta apua.

63. Maisema: Tää oli niiiiiin vaikea päättää, mut kyllä tämä kesäinen auringonlasku vei kirkkaasti voiton. Aivan ihana ja niin seesteinen.



64. Eläin: Otto oli paras.

65. Sarjakuva: Owlturd ja C. Cassandra. C. Cassandralla on ihan mahtavia ja ah niin samaistuttavia #vaintyttöjenjutut-settiä ja Owlturd on #vainintroverttijutut. Spot on.


66. Näytelmä: Kesän konventin molemmat näytelmät sekä näytteet. Ai että. ♥

67. Maalaus: Tää on enemmänkin kalligrafinen tekele, mutta anyways. Vaikutan varmaan nyt tosi itserakkaalta taas, mutku mää en nyt jaksa ettiä mitään muiden juttuja, koska muiden hienoja teoksia on vaikka kuinka ja minä harvoin saan mitään aikaiseksi.


68. Suudelma/Pusu: Keijon. ♥

69. Paita: Nämä ihnut hääpäivälahjat.


70. Hame/housut: Nämä ihaanat legginssit harjoittelupaikastani. Kattelin näitä koko kevään ja sain nää palkkioksi harjoittelun päätteeksi.


71. Hiusväri: Äidin violetti tukka on ihnu.


72. Vuodenaika: Kaikissa oli puolensa. Annan kuvien kertoa.

Talvi.
Kevät ja omenapuun kukat.
Kesä ja yöttömät yöt. Is it 5 am or pm? Who knows?
Syksy ja Arboretumin ruskaiset lehdet.
No matter the season, at least nature is always beautiful.

73. Nähtävyys: Mää en nyt hyvänen aika keksi muuta kun Oriankan. Oikeesti se on Kenkälintu, mut mun antama nimi on parempi.

74. Huvipuisto: En ollut tänä vuonna huvipuistossa. Linnanmäen vuoristorataa tuli ikävä.

75. Museo: En oikein ollut museoissa tänä vuonna. Käytiin jossain etnisyysnäyttelyssä kauppiksessa, mut en muista missä vaiheessa se oli, siis että oliko vuoden 2015 vai 16 puolella.

76. Komistus: Arvaa.


77. Kaunotar: Kaikki ihanat ystävättäreni kuin myös äitini, tätini ja serkkuni. ♥

78. Tanssibiisi: Justin Timberlake - CAN'T STOP THE FEELING!

79. Hidas biisi: Rosie Lowe - For You.

80. Uni: Ei oo muuten minkäänlaista käryä enää, että mitä unia näin. Oon viime aikoina nähnyt sen verta villejä ja outoja unia, että ne syrjäyttää helposti viime vuoden unet.

81. Tarina Itsetehty ruoka: Jauhelihafetaperunavuoka oli varmaan harvoja kunnollisia ruokia nuudeleiden ja muiden eineksien lisäksi mitä tein. Tästä tuli jopa ihan hyvää!


82. Esikuva: Hanna, Ruut ja Ester oli aika ihnuja.

83. Sisustusesine: Katso kohta 48.

84. Naapuri: Toisia en oo vieläkään tavannut saati nähnyt, mutta toisella puolella asuvat ovat tosi mukavia.

85. Blogi: Kaikki, joita seuraan.

86. Sovinto: Ei tarvinnut sopia, kun ei riitojakaan syntynyt.

87. Kirje: En saanut mitään laskuja ja veronpalautuksia kummempia kirjeitä.

88. Vaatekauppa: Itse tykkään asioida milloin missäkin, kunhan vaan on edullista, ja suosin myös kirppareita. Ostan myös töistäkin henksualella ajoittain. Kuitenkin kauppa, josta vielä jonakin päivänä haluan ostaa edes ne kuuluisat Pisara-korvikset, on Uhana Design. Siis mää olen niin ihastuksissani heidän vaatteistaan ja koruista. Niin kaunista, laadukasta ja kestävää. I NEED. I WANT.

Nämä ostin itelleni lahjaksi pitkän työruppeeman jälkeen.

89. Elämys: Steven Wilsonin keikka. Onnen tunteita, naurua, itkua ja kyyneliä. Siitä on hyvä keikka tehty.

90. Juoma: Bailey's Chocolat Luxe oli ihana uutuus. Pepe Make on myös se ainoa ja oikea.

91. Luonnonilmiö: En tiedä miksi, mutta mun mielestä auringonlaskut on ollut tänä kesänä jotenkin erityisen kauniita.


92. Kirppis: Pirkan kirpputorikeskus.

93. Oma idea: Niiden tyynyjen ompeleminen.

94. Tietokonepeli: En oikein pelaa mitään tietokonepelejä. Puhelimella vaan joskus jotain randomia. Lasketaanko Nintendo 64?


95. Kirja: En lukenut kirjoja. Mua on alkanut oikeesti harmittaa, kun en oikein jaksa lukea nykyään mitään.

96. Tänä vuonna ilmestynyt albumi: Ei oikeen ilmestynyt muuta kuin Noah Kinin EP ja sehän oli aikamoinen tykki. Mää vieläkin popitan sitä kuin se olis vasta ilmestynyt!


97. Elokuva: Captain America: Civil War. Doctor Strange. X-Men: Apocalypse. Star Wars VII: The Force Awakens. Rogue One.

98. Teko: Sellaiset ihanat pienet teot, jotka on tuonut isosti iloa. Esim. Keijon ihanat hääpäivälahjat, Matiaksen antamat lahjat meille, toisten rohkaiseminen ja niin edelleen. Keijo on viime aikoina niin monesti onnistunut yllättämään mut ja tehnyt kivoja pieniä asioita arjessa, että oon välillä miettinyt, että miten oon ansainnut tollasen miehen. ♥

99. Hyväntekijä: Kaikki, jotka tuottavat iloa ihmisille. Esim. Keijo tekee tyytyväisiksi asiakkaat vahaamalla ja pesemällä autoja, äiti auttaa ja hoitaa asiakkaidensa jalkoja kuntoon, Matias tuottaa iloa soittamalla taitavasti rumpuja ja iskä tuo leivän pöytään raatamalla töissä. Mun mielestä hyväntekijöitä löytyy meistä kaikista, jotka tuovat toimillaan iloa ihmisille.

100. Hetki: Tänä vuonna on ollut vaikka ja mitä ihania ja mieleenpainuvia hetkiä, mutta haluan mainita tämän hetken tässä näin, kun kirjoitan tätä keittiönpöydän ääressä. Musiikki pauhaa marsusta, kynttilät on palamassa, laulattaa, tanssituttaa, on hyvää punaviiniä, Keijo pelaa Fifaa ja antaa välillä pusuja, kun käy jääkaapilla. Molemmilla on mukavaa ja omanlaisensa flow päällä. Parasta. ♥


Tällänen oli mun vuosi 2016. Hieman parempi kuin edeltäjänsä, mutta silti jotenkin mää en tahdo muistaa enää kaikkea mitä viime vuonna tapahtui.