maanantai 25. joulukuuta 2017

Marraskuun mukavuuksia.

Voi jummijammi taas mun bloggaamisen kanssa.


Noni, pakolliset lätinät on taas hoidettu pois alta. Marraskuu oli muun muassa diabeteskuukausi ja muutakin aikasta kivvaa asiaa tapahtui.


Thor: Ragnarök (& Höök). AISSSSSAMPUTTI KU SE OLI HYVÄ. Thor oli aikasta kova jätkä ja paljon rennompi verrattuna ekoihin esiintymisiinsä Marvel-universumissa. Hulkki-Bruce oli oikein jepa myös, samoin ohjaaja Taika Waititin ääninäyttelemä kiviukkeli Korg ja aina niin ihanan Jeff Goldblumin Grandmaster. Mutta se Loki. Hän vaan oli paras kaikista, kuten aina. Rakastan. Ja kohtaus, jossa Loki ja Doctor Strange kohtaavat aka Tomppa ja Benedict... Täydelliset parikymmentä sekuntia elämässä.

En yleensä sano näin, mutta fiilistelen tätä lookkia ihan kympillä.

Ps. Hookin wingsit oli parhautta JA NIIDEN VALKOSIPULIDIPPI VARSINKIN. AAAAAAA. Täydellisyyttä.

Sitä ruuan määrää...


Diabeteskuukauden kunniaksi sain Libre-mittarin, joka on käsivarressa kulkeva littana muovilätyskä. On kyllä huomattavasti parantanut mun itsehoitoa ja hoitotasapainoa. Okei, sitä en vielä tarkalleen osaa sanoa (plus kröhöm toi käyrä on aika all over the place ehheheh), mutta siltä ainakin kovasti vaikuttaisi. Tein myös videon diabetespäivän kunniaksi.


Justice League hyvässä seurassa. Ja oli muuten mahtileffa! Vaikka sekin on taas yks DC-lehva, joka on saanut paljon kritiikkiä "huonon pahiksen" ja Joss Whedonin takia, niin silti itse nautin suuresti. Ezra Millerin Flash oli mösö, Gal Gadot osoitti taas olevansa nappivalinta Wonder Womanin rooliin ja Jason Momoa... Mmm-m.


Valkosuklaa-keksipallerot. Nää oi siis aivan törkeen hyviä. Pitänyt tehdä monta kertaa uusiksi, mutta en oo saanut aikaiseksi. Toimii myös maitosuklaakuorrutteen kanssa!



TÄSTÄ LÄHTEE RUOTSALAISET TUNNELMAT.

Rufus vietti jälleen suurimman osan ajasta omassa kolossaan raapimistelineessä. Iltamyöhällä hän alkoi kuljeskella ympäri asuntoa.

Tina tykkäs makoilla meiän huoneessa.
Meet Nisse the Ragdoll!
Mösöjä kisuleita. Keijon siskon birma-kisulit on jo vanhoja tuttuja, mutta saimme myös kunnian tavata kiltein, seurallisin ja PEHMEIN kissa, jonka tiedän - ragdoll Nisse, koko nimeltään Nils-Hubert.

"Hei äiti, enolla on ihan samanlainen tukka ku mulla!"
Ihanin vauvi. Keijon siskonpoika on mösöin pikkuvauvi. Ruotsin perheemme pienin! Hirveen kiltti poika, ei kitissyt yhtään ja vastaa hymyyn. Tykkäsi leikkiä pehmoleluilla ja työnsi kärrejä. Ei kuitenkaan osannut kääntyä, kun kävelyreissu tyssäsi sohvaan. Mää autoin sitä sit vähän. En kestä! #vauvakuume #justkidding #wouldbeawesomethough


Paras keikka hetkeen. Menin tonne Sagan keikalle 4 tosifanin kanssa itse ihan kuutamolla biiseistä. Tiesin toki kaikki biisit, jotka soi keikalla, ja oltiin kuunneltu niitä jo etukäteen, mut esim. ei mitään käryä lyriikoista ja semmosista. Pockets veti akustisen lämppärisetin (oikeasti ne oli noi samat miehet lavalla, mutta esitti olevansa toinen bändi) ja sitten starttasi mahtavimmat 2 tuntia elämässä!


Porkärist och mys med familjen. Yleensä meiän poronkäristysateriat sijoittuu meille kotio, mutta tällä kertaa saimme nauttia porosta ja pottuvoista appivanhempien luona. Oli ihan yhtä namiskuukkelia sielläkin! Mukana oli nyt Keijon perhettä, veli ja sen vaimo, veljenpoika vaimoineen ja lapsineen. Oli ehdottoman rento ja #mys ilta!


Marraskuut on aina ollut kovin raskaita mulle, ja oli nytkin. Valoa kun ei juuri näjy ja sen takia en oikein jaksaisi mitään. Onneksi nykyään teen töitä kotoa, joten se helpotti hieman yleistä väsyneisyyttä.

Olin puhunut aiemmin myös terveysongelmista, joita selvittelin tuossa kesän ja syksyn mittaan lääkärillä. Minulla epäiltiin uniapneaa ja tein unipolygrafia-testin kotona. Tulos oli negatiivinen, josta olin toisaalta erittäin helpottunut, mutta taas toisaalta hieman harmissani. En tietenkään haluaisi, että minulla olisi yhtään enempää kroonisia sairauksia kuin minulla nyt jo valmiiksi on, mutta negatiivinen testitulos meinaa sitä, että tutkimukset jatkuu.

Minulla on siis ollut pitkittynyttä univaikeutta ainakin vuoden verran: heräilen pitkin yötä, välillä tuntui että tarvitsen lisähappea, en pysty nukahtamaan (varsinkin jos jokin seuraavassa päivässä stressaa). Tosin melkeinpä heti kun selvisi, ettei mulla ole uniapneaa, sain selvästi paremmin unta. Ehkä sitten stressasin sitä, että jos mulla onkin uniapnea ja sen takia nukuin huonosti... Oh the irony.

Jostain syystä lääkäri halusi nyt seuraavaksi monitoroida mun yöllisiä verensokereita, vaikka mää kyllä tiedän, että mun ongelmat eivät niistä johdu. Siis tottakai mää herään keskellä yötä, jos mun verensokerit on matalalla tai unenlaatu on huonoa, jos verensokeri on korkealla koko yön. Iha sma, teen nyt kuten lääkäri käskee...

Anyways, nyt on ollut hieman parempia öitä ja melatoniini on ollut pelastus. Nukahdan lähestulkoon aina kun muistan ottaa sitä. Unessapysyminen on välillä vaikeaa, mutta kai se alkaa tää ikä painaa. Ei sitä enää nukuta niin hyvin ku teininä, jolloin sitä ei olis muuta tehnytkään kuin nukkunut!

Extra: meitin leffaporukka 3.11. Seuraavana päivänä tuli meille kyläilemään J&S, jotka tässäkin kuvassa näkyilevät.
Ps. Infinity Warin eka traileri tuli ja ekaa kertaa oikeasti kuolin sisältä. EN HALUA.



PPS. TIEDÄN, mulla on mun perinteinen 100 parasta juttua taas myöhässä. Voihan tittelintuure mun kanssa. Olen aloittanut sen kyllä, mutta tänään en ehdi sitä kirjoittamaan, koska porukat tulee kyläilemmään parin tunnin päästä! Eikä mun 2 viikon työkeikka kahvikaupassa ja muut kiireet ennen sitä oo auttanut asiaa yhtään, että blogi on jäänyt taka-alalle... Huomisesta eteenpäin jatkuu blogailut tuttuun tapaan! (Ainakin yritän.)

tiistai 21. marraskuuta 2017

Kaamosterapialeivontaa.

Ems the Candy Lady täällä terve.

Mun kaamosterapiaan kuuluu vaikka mitä. Musiikki, blogin kirjoittaminen, kynttilät, Netflix ja leffoissa käyminen, jos siis sattuu pyörimään jottain hyvvää teattereissa. Ja nyt on pyörinytkin! Thor ja Justice League ja kohta myös Star Wars 8. Kyä nyt on! 

Olen löytänyt uuden tehokkaan tavan taistella kaamosta vastaan, ja se on leipominen.


Kaurakeksit on takuuvarma ja HELPPO resepti. Tää on vaan sekoita ainekset ja paista-resepti, joten sopii loistavasti mulle! Tykkään kaikista eniten yksinkertaisista, helpoista ja nopeesti tulevista leipomuksista. Mun oma resepti löytyy tästä.


Mää halusin kovasti tehdä jotain hyvvää oman pihan mustikoista ja mun piti tehdä piirakka, mutta törmäsinkin mustikka-valkosuklaa-juustokakkuruudut-reseptiin. Tämä ei onnistunut ihan kuten piti, mutta hyvää tästä tuli silti. Reseptin saat tästä.


Tein myös Nutella-kakkua mun porukoille 25-vuotishääpäivälahjaksi. Sain itsekin maistella siitä hieman ja kyllä se vaan on aivan ihanaaaaasfhasdadgjk. ♥ Resepti löytyy tästä postauksesta.


Nämä ovat helppoja 3 ainesosan suklaatäytekeksitryffeleitä. Okei noh, helppo on mun kohdalla sula mahdottomuus, mutta jos on näppärä leipuri ja kätevä käsistään niin ei pitäis tuottaa ongelmia.

TARVITSET:

- suklaatäytekeksejä 36 kpl
- maustamatonta tuorejuustoa 225 g
- valkosuklaata (tai halutessasi muuta suklaata) 340 g

Mää jouduin mm. pyytämään miehen apua keksien hienontamisessa Tupperwaren Keksimurskaaja 3000™️:lla, ja tuorejuuston ja keksimurskan sekoittaminen kävi ihan työstä. Palluroiden tekeminen oli varsin sotkuisaa puuhaa (nimim. kädet sai suklaamutahaudehoidon) ja sulatetun valkosuklaan levittäminen päälle oli oma show’nsa. Sula suklaa kovettui ennen aikojaan niin, että osasta noista tryffeleistä ei tullut ihan sellaisia kuin Tastyn ohjevideossa. Ja koska valkosuklaa kovettui niin sitä ei riittänyt kaikkien pallojen päälle... Mutta ei hätää! Ostin seuraavana päivänä lisää suklaata ja levitin loppujen päälle sitä. Baking fail averted!

Ja voi kuulkaa kuinka hyviä noi palleroiset oli, molempien suklaiden kanssa. Apua. ♥ Näitä teen varmana lisää!

Resepti vaiheineen löytyy täältä.


Jos haluat repertuaariisi helppoja ja HERKULLISIA reseptejä, niin lataa Tasty-sovellus ja vähän äkkiä.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Lokakuun lemppareita.


Morso tyypit ja tyypittäret. Suosikit ovat jälleen aikasta viime tipoilla, mutta ei oo sentään kuun viimenen vielä, amirite?



Porukat toi maailman ihanimpia tuliaisia. Äiti ja iskä lähti viettämään hääpäivää risteilylle ja sitä kautta Tukholmaan. Kävivätpä myös ekaa kertaa suuresti suosittelemassamme Sci-fi bokhandelnissa ja löysivät nämä aiiiiivan mahtavat kupposet meitille molemmille! Such pretty, very badass, 10/5!


Kun piha oli vielä ihnu. Vihriää oli näkyvissä kuin myös syksyn ihanata ruskaa. Lehtiä maassa ja omppuja puissa. Ainoa mikä hieman edelleen huolestutti, oli se, että luonto oli koko kesänä ja syksynä myöhässä. En tiedä olenko yksin tämän huoleni kanssa, kukaan muu ei tuntunut huomaavan samaa. Anyways, tykkäsin tästäkin syksyisestä maisemasta, 6/5.


Äiteen kanssa hissiselehviee syysvärityksissä. Äiti on aina huomattavasti värikkäämpänä ku mää jo ton ihanan violetin tukkansa kanssa, mutta on mullakin tässä vähän väriä viininpunaisen kaulahuivin muodossa. Parasta kyl on tajuta, kun taas meni koko kesä aikalailla taas mustissa (ei niin paljoa ku edelliskesänä), mutta syksyllä alan taas käyttää värejä paljon enemmän. Tummissa sävyissä mää kyl aina oon, mutta kuitenkin. Jotenkin sitä haluaa kompensoida syksyn armotonta pimeyttä ja harmautta. Ja tästä oli tulossa ihnu päivä, koska menimme katsomaan...

Kuvissa järjestyksessä vasemmalta ylhäältä alaspäin: Ume, Leevi, Uffe ja Liitu. Aika mösöjä, eikö?
KISUJA JA KOIROJA. Äidin kaverin kotona oli oikee eläintarha. Ihanan vanhan kunnon Uffen lisäksi kodin äitini kaverin luota on saanut valkoiset kissapojat Liitu ja Ume. Leevi on hoitokissana ja tykkäsi kovasti lepäillä parvekkeen keinun katoksen päällä. Liitu ja Ume leikki keskenään ja Ume vartioi mun laukkua Uffelta. Meleko koiro toi Uffe. Eläinterapia on paras asia elämässä, 11/5.

Kiitos biiseistä, Noah Kin ja Gracias. Gracias julkaisi pitkästä aikaa uutta musiikkia ja tällä kertaa suomeksi lingalalla höystettynä. Uutta musaa julkaisi myös Noah Kin, jonka uutuus oli hänen viimeinen rap-biisinsä. On todella jännä nähdä, millaista musiikkia hän aikoo vastaisuudessa tehdä!



Ja noista biiseistä, niin ei voi muuta sanoa kuin että on todella solid kamaa! 5/5.

1. Luumunvärinen huulipuna on nyt se juttu. 2. Välillä huulipunattomuus on myös ihanaa, samoin kun sotkunuttura onnistuu. 3. Syy miksi en harjaa hiuksiani laittaessani hiuksiani. #itsthehumidityyyy #bloginkirjoittamislookki 4. Kun kaikki vaan onnistuu. Kulmat, huulet ja HIUKSET. Se on harvinaista nykyään.

Tämä oli näemmä selfie-kuukausi. Naama on totellut pitkästä aikaa eikä oo puskenut mitään rumia ja kipeitä patteja tai finnejä, niin sellaset tilaisuudet täytyy käyttää hyväksi Asukuviakin sain hätäseen raapastua, änkeen ne jonoon tonne tuleviin postauksiin... Siihen tulee varmaan kaikki mun tän vuoden asut. Oon ollut tänä vuonna kyllä kaikin puolin yks laiska ja aikaansaamaton kakka.

"Mikäs tää on?"
Koska postaus oli kovin lyhyt (aka lokakuussa ei tapahtunut paljoo mittee), niin kerron vähän tulevista hommeleista.

Sanoin taannoisessa #siniranne-videossa moneenkin otteeseen, että en enää vähään aikaan pui blogissani näin suuressa mittakaavassa diabeteksesta ja keliakiasta. Saatanpa näissä suosikkihommeleissa jotain ohimennen fiilistellä, jos esim. saan hankittua mun sensoriini jotain kivaa koristetta (aatelkaa, semmosia tehdään varta vasten meille mm. täällä) ja semmottia toki. Anyway nyt kun tää viimeisin video editoitiin monen tunnin vaivalla verta, hikeä ja kyyneleitä vuodattaen, niin julistan täten, että videoitakaan ei tule piiiiitkään aikaan.

Onnistuin jostain syystä unohtamaan, kuinka kömpelöä ja HIDASTA on säätää pelkällä iPhonella ja iMoviella. Eihän kukaan mua tätäkään videota pyytänyt tekemään, mutta kunnnn kuulosti paperilla hyvältä ja siksi tein tän. Oi voi. Mutta joo, tämän sählingin ja säädön jälkeen saa aika hyvin taivutella mut tekemään videota, jotta suostuisin. En tee ainakaan ennen kun omistuksessani on oikea kamera 1 terabitin vaimikäolisvieläkinisompikoko tilavuudella varustettuna, kunnon editointiohjelmat ja kone, jota osaan käyttää. Niin kauan kuin käytössäni on iPhone liian pienellä muistilla ja vajaalla iMoviella varustettuna ja Applen laitteiden kanssa yhteensopimaton Linux-käyttöjärjestelmä, niin nope. #uusikonejapuhelinemilialle2018 #taivaikka2020 #ihasmaKUNHANTULEE

Porvoo 2017.
Tuskailin myös jälleen kerran mun vanhojen kesäkuvien kanssa, että kun en ole paljoa niitä laittanut vaikka on pitänyt laittaa ja haluankin edelleen. Keksin vihdoin mitä niiden kanssa teen, joten stay tuned!

#eyebrowsonfleek #lipstickgamestrong #andallthatjazz

Myös asukuvia on kertynyt koko vuoden edestä (tosin ei niin paljoa kuin aikaisempina vuosina) enkä ole saanut tehtyä yhden yhtä asupostausta. Joitakin asuja ja naamakuveja oon tänne laittanutkin randomisti sinne tänne tonne. Sain mielestäni kivan idean liittyen niihinkin, joten stay tuned for those too! Ensi vuonna yritän olla säntillisempi asujen kanssa ja yritän upata vaikka asu kerrallaan tänne eikä joka kerta sellasia jäätäviä kilometripostauksia.

Oon viime päivät ollut ihan täpinöissäni ja kärsimätön, koska KESKIVIIKKONA TAPAHTUU PARHAUTTA. Me lähdetään minilomalle Ruotsiin! Samaan aikaan en kunnolla tajua sitä, mutta samaan aikaan oon ihan !!!!! ♥♥♥♥♥ En oo oikeesti varmaan pitkään aikaan ollut näin innoissani mistään!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

▶️ Tätä kirjoittaessa soi:

Led Zeppelin - Immigrant Song
Naughty Boy & Sam Smith - La La La
Studio Killers - Jenny
Daft Punk feat. Pharrell Williams - Get Lucky
Say Lou Lou - Julian
Koobra & Joanna - Something Real (Good Night Keaton Remix)
Disclosure - Latch
Lorde - Royals
Laura Welshin koko diskografia Spotifyssä
Noah Kin - Scapegoat
KASPERG feat. Noah Kin - Until U're Gone (Noah Kin Remix)

tiistai 14. marraskuuta 2017

#SINIRANNE

Hyvvää kansainvälistä diabetespäivää kaikki!

#siniranne oli tämän päivän häshtägi.

Tämän hienon päivän kunniaksi halusin avata monisanaisen arkkuni ja kuvata pläjäytin asiavideon. Enjoy!


PS. Parempi lähikuva uudesta mittaristani!

#TYKKÄÄN

maanantai 6. marraskuuta 2017

Diabetes Awareness Month.

November is Diabetes Awareness Month and I'd like to say a few words about it.


This is my day with diabetes. This is every single day of my life with diabetes. These are the things I need every day to keep myself alive and well. I forgot to add Glucagon to my first pic, but that's the shot I need when I hit a low so bad I become unconscious. Never had to use one and I hope that I never will. And I'm suuuuper excited because I'm gonna get Libre (non-stop blood sugar monitor-sensor-thingy, sorry I don't know the official definition) next week!


Diabetes is unpredictable. There is no good or bad kind of diabetes. It appears in so many ways. I have lows and I have highs. Mostly highs recently because of an ongoing stress and I have no clue what to do about it. Type 1 diabetics simply cannot live without insulin, even if they hit a perfect number and stop eating carbs. Because blood sugar can get high because of stress, adrenaline rushes, periods, infections, lack of sleep, skipping breakfast, dehydration and sometimes just for no freakin' reason.


Diabetes is needle caps and test strips in the most random places. Diabetes is a rollercoaster of highs and lows. Diabetes is carb counting with poor math skills (for me at least). Diabetes is forgetting to change your lancet (every 6 months is NOT enough, man I tell you...) Diabetes is battling against your own body that is attacking you every single second.


There are no breaks. There's no needle-free day. I have to inject myself every day at least once and even that is not nearly enough for my health and well-being.


However, there’s a little bit of positivity in all this. Diabetes has given me some great qualities. Strength. Empathy. Endurance. Courage. Forgiveness towards myself. Self-awareness. Maturity. Appreciation. Enlightenment. Compassion. Bravery. Fortitude. Substance. Personality. Daring. Grit. Guts.

Yeah. This sounds about right. Meme copyright: Type 1 Diabetes Memes.

I also LOVE the memes and other clever jokes about diabetes. Because I don't want to be all serious and sad about this all the time. The best days in life are the ones that all this, the injecting, carb counting and all that jazz, I can do without trying and thinking. When diabetes just IS. The days when I feel quite normal and even if I don’t, my mood is not affected.


I don't want pity. I just want to be understood and people being patient with me. My sudden mood swings when I'm low and my crankiness when I'm high (pun intended). My Facebook shares and blog posts about diabetes. I promise I'll lay low when November ends, or at least we're past Nov 14th. Because that's THE DAY and here in Finland we have this thing called Sinirannepäivä (engl. Blue Wrist Day?). I might have something special for you guys that day, if my motivation, and mood and technology are all in sync at the same time.

A random pic of me with Iivari, my bro's hippo friend.

For now I just have to deal with all this because there is no cure. Yet. #hope

torstai 26. lokakuuta 2017

1-tyypin diabeetikko ja keliaakikko. Jo vuodesta 1997.

"20 vuotta aikaa, se tuntuu jo lievästi niskassa!"

Vanha kuva, nykyään laitan 26 yksikköä/päivä.
On kyä melekosta tämmönen. Ajankulu. Melkeen koko elämän olen kantanut näitä molempia vaivoja mukanani. Hauskinta kuitenkin on, ettei mulla oo tähänkään päivään mennessä mitään käryä miten täydellisesti hoitaa itseäni. Joskus tuntuu, että mun verensokerit ja elimistö elää ihan omaa elämäänsä, ei väliä miten mää itteäni hoidan. Keliakiasta on kyllä joo tietenkin käry miten hoidan sitä. Olen nykyään paljon tarkempi ruoan "puhtaudesta", siitä on todisteena monen vuoden mahakivuttomuus, turvotuksen puute ja aftattomuus (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mm. vahingossa väärinsyömisiä). Mutta diabetes on joinakin päivinä yksi mysteeri ja joinakin päivinä on tilanne on hallinnassa. Nytkin mulla on hba1c eli pitkäaikaisverensokeri noussut aika varmasti uniongelmasta ja muista jutuista johtuvan stressin takia.

Että en kans tiiä.

Mun lemppareista lempparein aamupala ja #matalanverensokerinkorjaussnäksi.
19.6. tuli täyteen 20. diaversary, mutta keliakiavuosipäivä on tässä kuussa vasta. Se bongattiin multa myöhemmin koepalatesteillä. Oireita ei kuulemma ollut ilmennyt noin muuten, mutta se testattiin siltä varalta, että onko muita sairauksia tullut siinä samaan syssyyn diabeteksen kaverina. Valitettavasti mää en tiedä tarkkaa päivämäärää eikä muistanut äitikään, joten näillä mennään.

"Kuinka paljon mahtuu pieeeneeen laukkuuun? Pieneen laukkuun? Mittari ja insuliinia."


Mää kuvata pläjäytin vähän paria kesäkuun päivää niinku diabeetikko-keliaakikon (onpas ihana sanamonsteri) näkökulmasta. On videossa muutakin, mutta pääasiassa mittaamisia, pistoksia (huom. pistämistä ja verta ei näy, joten voi huoletta kyseisten asioiden foobikko kahtella viteeon läpi) ja paljon, niinku PALJON ruokaa.

Pitemmittä puheitta, let's aloitetaan!


DISCLAIMER: Videota editoidessa iski pieni pistos sieluuni (diabetes pun not intended), että kuinka paljon me syötiinkään herkkuja ja roskaa tuona viikonloppuna, mutta se oli vain hetkellinen, koska TO HECK WITH IT. 1-tyypin diabeetikot saa syödä tasan mitä haluaa ja pikainsuliini on kiva keksintö! Kohtuus on tietenkin avainsana, mutta tuo viikonloppu oli erityinen ja halusimme nauttia elämästä. Sentään hei 20 vuotta kahden ärsyttävän ja vaikean pitkäaikaissairauden kanssa! Mää halusin myös rikkoa rajusti niitä ikivanhoja oletuksia, ettei me diabeetikot voida syödä sokeria tai herkkuja ollenkaan. Me voidaan elää just niin normaalia elämää ruoan suhteen kuin muutkin, kiitos Frederick Bantingin.

Ja joskus voi olla aika, kun voimme kaikki elää täysin normaalia elämää ilman neuloja, ainesosaluetteloiden syynäystä ja verensokeriseurantaa...


Asiavideota tulossa ensi kuussa sillee vähä yes, no, maybe. Katotaan. Jos porukkaa kiinnostelee niin voisin ehkä mahdollisesti haluta kuvata Siniranne-päivän kunniaksi, joka on 14.11.!

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Just fanwoman things.

Mulle tuli pitkästä aikaa viestiä We Heart Itin ylläpidolta. En oo sitäkään sivustoa käyttänyt yli 4 vuoteen. Pyysivät vaihtamaan salasanaa security breachin vuoksi ja menin huvikseni kokeilemaan pitkästä aikaa ja katsomaan, että mitä nolouksia ja fanityttöilyjä sieltä löytyykään. Salasana meni vahingossa kerrasta oikein ja ensi töikseni sitten vaihdoin sen. Selailin mun kokoelmia ja voi herrantuuteli, ku se oli täynnä kaikkee #basicfangirlthings. And that's who I am-estetiikkaa, Before I die-kliseitä, Michael Jacksonia, ruokataidetta, vaatteita, muotia ja inspiraationlähteitä. Kaikista eniten siellä oli - kyllä, arvasit ihan oikein - Tom Hiddlestonia sekä itsenään että Lokina. Aa että niitä aikoja. Those were simpler times.

Pinkkiä en enää käytä, henskelit meni rikki ja noi housut on mulla edelleen, mutta en mahdu enää niihin. Rakastan silti tän tyylin leikkisyyttä ja värikkyyttä.

Siitä tulikin mieleeni, että niin, mihin se puoli musta on hävinnyt? Tai ei nyt hävinnyt, vaan... miten sen sanoisi... kadonnut? Laimennut? En löydä sitä sanaa nyt, mutta se puoli musta oli ihana. Puhdas, viaton, innokas, INTOHIMOINEN. Mää olisin voinut jauhaa ikuisuuden mun lemppariartisteista, bändeistä, elokuvista, sarjoista jajajaa mistä vaan lemppariasioista. Nykyään oon aika hissunkissun ja hillitympi asioista, joita ennen fanitin täysillä tehoilla ja itseäni säästelemättä.

Nykyminä. Tylsä nutturapää, joka pukeutuu vain turvalliseen mustaan ja valkoiseen ja käyttää mummokorviksia. Tykkään silti tästäkin lookista hirmuisesti.

Mää haluan yrittää olla se vanha Emilia edes hetken aikaa. Nyt meinaan puhutaan mun lemppareista, koska arvatkaas pojat ja tytöt mitä?


AAAAAAASDSJHFSJDG NYT KAIKKI SEIS HEI.

Kun tämä tiedotus pompsahti IG-feediini ekan kerran viime viikon torstaiyönä, meinasin kiljaista. Onneksi en, koska mies olis herännyt. IG-tarinassaan Grade kertoi pahoitellen, että "Sori kun kesti, mutta mä halusin tehdä kaiken oikein." Well have no fear, minä jos kuka olen uskollinen faninainen, kun on loistomusiikista kyse! Onhan Gradelta tullut tässä muita proggiksia ja featuurauksia, mutta kun tämä on selvä viittaus tulevaan albumiin, niin en voi muuta sanoa ku YEA BOIIII!

Tässä Spotify-linkki uutuuttaan kiiltävään biisiin, ja se on SUOMEKSI with a touch of lingala!


Aaaaah. I've missed this. Tuoretta uutta musaa yhdeltä mun ultimate lemppariartistilta. Äänimaailmaltaan tää biisi on ihanan tuttua Graciasta ja suomeksi räppääminen on oikein tervetullut muutos hänen musiikkiin. Kuulemme myös lingalaa, Graciaksen kotimaan Kongon demokraattisen tasavallan kieltä. Kunnon kulttuurien sulautuminen siis! Ja btw, toi Toleka-sanan merkitys... My heart skipped a beat. #allons-y #tohtorireferenssi #olikomukavahinko

#teebee kevääseen 2014, kun viimeisintä Graciasta ilmestyi levykauppoihin ja KYLLÄ, tästä mun blogin URL tuleepi.
Tässä kohtaa tervetuloa vaan Emssin the feels the feels-vuoristorataan, koska tämä toinen uutinen lempparirintamalta on taas surullisempi ja ehdottoman haikea. Toinen Suomi-feivörittini Noah Kin lopettaa rap-musiikin teon ja pitää viimeisen räppikeikan 10.11. Helsingissä. Musiikintekoa ja taiteilijan uraa hän ei lopeta, joten mun ei tartte kokonaan kuolla sisäisesti, mutta tää on nyt ihan hitsin iso end of an era. Oon aika kahtia repeytynyt ton viimeisen räppikeikan suhteen. Haluaisin todella kovasti mennä, mutta on monta muttaa matkassa. Pelkään, että kadun sitä aina, jos en mene. Mutta kuten sanoin, musiikintekoa Noah ei lopeta kokonaan, joten voin hengittää ja olla rauhassa.

Kiitos Noah Kin sun tähänastisesta musiikista. Se on tuonut paljon iloa mun elämään ja rakastan sitä aina. Haluan myös, että se musiikki mitä itse teet, tuottaa sulle hyvän mielen ja on juuri sitä mitä itse haluat tehdä. Pysyn musiikillisessa matkassasi mukana!

#teebee 2015 Jazzkadulle, kun sain kivaisan kuvan tän mahtavan tyypin kans!!!1

Kolmanneksi palataan Tom Hiddlestoniin, sillä oi kyllä, hän palaa valkokankaille 3.11 ja vihdoin hänelle luontaisimmassa muodossaan eli LOKINA. Tätä päivää on odotettu 4. VUOTTA. NELJÄ. MIETTIKÄÄ. Okei varmaan yhtä kauan kuin uutta Graciaksen musaa, MUTTA SILTI. YEA BOIIIII!

#teebee penkkareihin. Oli erikivaa olla Lokilia of Herwood!
Kyä nyt meinaan hemmotellaan meikämannekiinia! Graciaksen uusi biisi ja odotettu Marvel-leffa vajaan kuukauden sisään. Ja kahden viikon päästä Thorin ensi-illasta pärähtää julkaisuun myös Justice League! Aa että mitä luksusta. Marvel & DC, I love you guys. Ja voi kuulkaas kotiemme pikkumussukat, ei oo enää kuin vähän päälle PUOLI VUOTTA Infinity Wariin... The time sure flies.

Mulla ehti tulla jo ikävä Wonder-Womania, vaikka vastahan sekin tuli teattereissa.

PS. Mää päätin jo ennen postausta, että laitan vaan kolme asiaa nyt, MUTKU TÄMÄKIN MAHTAVUUS TAPAHTUI JUST EILEN.


Hnnnnnnngh. So beautiful. Toi puku, miljöö ja AKSENTTI. En jaksa odottaa helmikuuhun. Okei jaksan. Koska tässä tuleepi monenmonta hyvvää leffaa ennen sitä! Kyllä nyt kaltaiseni sci-fi-leffanörtittären kelpaa.

PPS. This felt good. I'mma do these more often, jos fiilis osuu kohilleen.