maanantai 27. lokakuuta 2014

The best of my blog's traffic sources, part 3.

Jälleen kerran löytyi liikenteen lähteistä loistavia, hieman hämmentäviä ja jopa nauruja kirvoittavia haun avainsanoja!

herään yöllä epätodelliseen oloon - Niin minäkin. Viime yönä siksi, että näin hyvinkin eläväisen Walking Dead-tyylisen unen. Mää en ees kato tota sarjaa!?

timo löllö - Hajosin niin pahasti. Mitä ihmettä sää oot yrittänyt hakea tällä?!

hyvä loki peruukki - Enpä tiedä mistä mahtaapi sellanen löytyä, mutta kerro toki mulle, kun löydät. Se olis täydellinen piste i:n päälle mun Loki-asuun.

en uskalla mennö lintsin ukkoon - Pelko pois ja anna palaa vaan! Se on IHAN PARAS.

linnanmäki raketti pelottava - Se näyttää pelottavalta kun se sinkoaa tuhannen kilometrin tuntinopeudella korkeuksiin, mutta kuten totesin edellisessä kohdassa, niin pelko pois ja anna palaa! Se vauhti ei tunnu pahalta ja ihan korkeimmasta kohdasta näkee koko Helsingin.

hikka tytöt - Hikka voi tulla ihan kenelle tahansa ja se on ihan normaalia.

kiharruspatukoiden käyttö - Kohtuus on avainsana. Jos pidät niitä liian kauan päässä, niin tuloksena on 10-vuotiaan pikkurinsessan kikkurat.

hikka kahvilassa - No se on kyllä noloa se, varsinkin jos siitä kuuluu sellanen hassu ääni, you know what I mean.

huulet puutuu - En tiedä susta, mutta mulla se on ainakin yks pahan hypoglykemian oireista.

rakastan david tennanttia - *sigh* Kukapa ei? *Whatsappin sydänsilmähymiö x 237287247*

carrot pants -  Say what now?

jonskutti instagram - Eipä oo Jonskuttia täällä.

demi merkonomi - Mikäs ammatti se on? Varmaan monen demittäjäteinin unelma!

loki wax figure - Mulle mulle MULLE!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

PS.

Just kun pääsin sanomasta:

Let's fake it: kun fitnessvillitys lähti lapasesta
(Ulla-Riitta Koskisen postaus: http://primebody.fitfashion.fi/2014/10/24/jos-jollekkin-jai-epaselvaksi-se-illuusio/)

+ ote Jennin aina niin loistavasta sanansäilästä: "Kuvittelevatko nuoret naiset oikeasti, että itsensä näännyttäminen dieetillä afrikkalaisen lapsen kokoiseksi (jos silikonia ja pyöreäksi kyykättyä p****ttä ei lasketa) on ihan normaalia ja terveyden kannalta tavoiteltavaa? Että se on jotain urheilua? Joo, todellista urheilua näyttää solariumiin nukahtaneelta ja nälkäkuoleman partaalla olevalta Barbielta, jonka sydänkäyrä vetää samanlaista siksakkia, kuin juopunut ankka."

Niinpä.

lauantai 25. lokakuuta 2014

We are beautiful in every single way.

Mää olen kirjottanut tämän paatoksen viime vuonna kesällä enmuistatarkalleen milloin, joten en ajattele tällä tavalla tällä hetkellä. Tää on pyörinyt luonnoksissa kauan ja olin jo ehtinyt päättää, etten julkaise tätä koskaan, mutta tulinkin toisiin aatoksiin, koska Poonamus heitti body positivity-haasteen (LUKEKAA). Tosin 2 kuukautta sitten, mutta mitä väliä millon mää näitä julkaisen.

♦♦♦♦♦

KESÄ 2013

ONNEKSI MULLA ON BLOGI. Mä en tiedä mihin muualle voisin tästä asiasta purkautua. Onhan niitä vähemmän julkisia paikkoja, kuten esim. lukollinen päiväkirja, mutta koska lukijoita mun blogilla muutenkin on vain parisenkymmentä, niin tää on sopivan yksityistä.

Varoitan myös, että tämä on tajunnanvirtainen, semisti liioitellulla sävyllä laadittu sekava teksti mahdollisesti ilman punaista lankaa sekä täyttä pikkutyttömäistä, turhamaista valitusta. Teen tän kuitenkin puhtaasti itseäni varten. Toivon ehkä samalla jonkin sortin tsemppausta tai get a grip and do something-kommenttia. Voi olla, että mää poistan tän hyvin äkkiä julkaisun jälkeen, mutta menköön!

Mulla on aivan infernaalisen kauhea vartalokriisi. THERE, I said it and I don't care what anyone thinks or says or is going to say. En sitten tippaakaan.

Mää en tykkää yhtään itestäni tällä hetkellä. Persoonallisuudestani ja hiuksistani tykkään ehkä jopa joka toinen torstai. Ja paino sanalla 'ehkä'. Vaikka oon yrittänyt vastustaa kaikin voimin vallalla olevaa ortoreksian hiljaista hyväksymistä ja fitness-rinsessojen elämäntaparemontteja maitorahkaraejuustoananasdieetteineen ja yritän tykätä kropastani sellaisenaan, mutta kun ei. Joka päivä on taistelua itseni rakastamisen kanssa.




Tässä on kuva musta puoltoista vuotta sitten Wanhojen tansseista. Tämä on niitä harvoja kertoja, kun voin itsekin sanoa olleeni kaunis. Tuossa on vain pieni mutta: kylki- ja solisluut paistaa Norjan yli Kiinaan asti ja käsivarret ovat melkein puolet ohkasemmat kuin mitä nyt. Tuolloin myös eräs Facebook-kaverini teki itseltäni ohi menneen huomion: "Oot laihtunut ihan sikana :o". No niinpäs olinkin, enkä tajunnut heti, että mitä olin ees tehnyt tuon eteen. Siinäpä se, en ainakaan tietoisesti mitään. Mää asuin tuolloin hieman kauempana koulusta ja pyöräilin 5 km lähes joka arkipäivä syksyisin ja keväisin. Olin myös ollut syömättä kouluruokaa sekä vaikean anemian vaivaama.
Saman vuoden kesällä kuitenkin iski hetkellinen sairaus, jonka vuoksi jäin saikulle ja tokihan sillon ei tehä muuta ku syödään ja todella epäterveellisesti. Kävi niin, että lihoin liian monen Mäkkäri-käynnin ja rasvaisen grilliruoan myötä, ja ne kilot tulivat jäädäkseen. En ole lihonut siis ees kymmentä kiloa, mutta aika lähellä oli, eivätkä edes rankat tanssireenit ole hävittäneet niitä kiloja.

Tästä päästäänkin liikuntaan, joka on tehokkain rasvanpolttokeino. Kuntosalit, body pump/combat, zumba, aerobic, juoksulenkit kunnon varusteiden kanssa... Kaikki tämän hetken kovia sanoja, mutta mulle kirosanoja. Mikään ei kuulosta houkuttelevalta. Inhoon kuntosalilaitteita ja kuntosaleja, koska siellä musta tuntuu, että kaikki tuijottaa mua ja nauraa, kun en osaa käyttää niitä laitteita ja näytän kömpelöltä ja läskilöllykältä verrattuna jo valmiiksi trimmattuihin ja läskiintymistä kammoaviin tyttösiin. Inhoan myös juoksemista ja hölkkäämistä

Zumba ja bodypump-tunnithan on kivoja. Vähän niinkun tanssia ja tunneilla soi menevä musiikki. Eiks niin? Ei, ei ja ei. Mulle musiikki on aivan liian tärkeä asia, enkä mää mee jonnekin aerobicciin kärvistelemään puhkikulutettujen dubstep-biisien tahdissa tai zumbailemaan maailman hirveimpien latinobiisien rytmeissä.

Tanssi. Street dance. Street jazz. Ainut liikuntalaji koko maailmassa, jota HALUAN harrastaa. Mun budjetilla tanssimassa tosin ei just nyt käydä kun vain kerran viikossa, mutta onhan sekin jotain. Rasvaa siinä ei ehditä polttamaan, mutta mieli virkistyy ja viikon hiet hikoillaan sitten kertalaakista! Ja ONNEKSI on olemassa sellaisia tanssiopettajia kuin Henkka: se on paitsi maailman mukavin myös hauska ja sillä on aivan mahtava musamaku! Tein keväällä aikamoisen monta uutta artisti- ja biisilöytöä. Kyä kelpaa tanssahdella täydessä tanssisalissa! Se on myös ainut paikka, jossa en ahdistu väen määrästä (paitsi jos oikeesti on 40 ihmistä alle 30 hengelle rakennetussa salissa).

Oon nyt yrittänyt aina ku vaan mahdollista, niin kävellä rappuset tänne kutoskerrokseen. Aikomus myös oli jatkaa kotona street jazz-harjoitteita ja lihaskuntoja, mutta ups, kuinkas kävikään?

Toinen kilojenkaristamiskeino on tietysti ruokavalion muuttaminen. Tämä onkin paljon vaikeampi prosessi, kun on mää kyseessä. Itsekuri kun on pyöreä nolla ja ruokaa tai lähinnä herkkuja ja naposteltavia tekee mieli twentyfoursevenandthreesixtyfive. Myös se, että mulla on keliakia, vähentää mielenkiintoa rajoittaa ja tarkkailla ruokavaliota yhtään enempää. Melkein koko elämäni oon tihrustanut ainekset-osiota kaikesta mahdollisesta karkeista jogurtteihin ja leikkelepaketeista jäätelöihin enkä jaksais sen enempää. Myös hiilihydraatit pitää tsekata ennen kuin voin injektoida itteeni yhtäkään tippaa insuliinia.

Mä olen laiska ja mukavuudenhaluinen isolla M:llä. Mää myönnän sen ja olen ylpeä (eikumitä?). Myöntäminen on ensiaskel ja sen jälkeen aina sitten tehdään jotain asian eteen. Nyt mää oon päättänyt, että koska ruokavaliota en ole halukas tässä kohtaa muuttamaan kovinkaan paljoa, yritän alottaa tolla liikkumisen lisäämisellä. Kävelen noi portaat kuuden kerroksen verran, vaikka mikä olisi. Okei, ehkä mää en jalkapuolena lähtis yrittämään, mutta muuten en sitten tosta luista! Syyskauden alkaessa street jazz-reenien lisäksi voisin tehdä samoja harjoitteita kotona samojen musiikkien tahdissa. Voisin liittyä messiin Oton ulkoilutuslenkille Matiaksen kanssa vielä useammin.

JÄLKIPUINTI: SYKSY 2014

Kuten alussa sanoin, mää en ajattele tällä hetkellä noin. Tykkään hiuksistani paljon enemmän kuin ennen (ne on mm. ihan sairaan pitkät ja System 4 sponssaa pituuksien ja latvojen hyväkuntoisuuden), enkä ota paineita mun kropasta ja olemuksesta. Kasvojen iho on ollut oikeestaan aina hieman huonossa vireessä, mutta mitäs pienistä, onneks on meikkivoide ja puuteri keksitty.

Oon ihan tyytyväinen siihen, miltä näytän ja minkä kokonen oon. Tykkään kovasti mun korkeista poskipäistä ja pienistä silmistä, jotka tekee mun kasvoista persoonallisen näköiset. Mun nenä on hassu ja näyttää vähän perunalta, mutta tykkään siitä silti. Tykkään mun pitkistä, joskin mustelmaisista ja arpisista jaloistani (diabeetikkona olemisen varjopuolia) ja kurveistani. Kestopömppiksestä en varmaan tuu koskaan erityisesti pitämään, mutta se nyt on tossa eikä tätä menoo mihinkään tosta häviä. Kesällä vieroksuin kovasti M- ja L-kokoisten vaatteiden sovittamista ja ostamista, mutta nyt se on mulle ihan se ja sama mikä numero tai kirjain siellä pesulapussa lukee. Kunhan se näyttää hyvältä mun päällä.

Mun elämässä ja maailmassa ylipäätään paljon tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin painoindeksi, kilot, kokonumerot ja vyötärönmitat sun muut tyhmät numerot. Tykkään syömisestä ja hyvästä ruoasta ihan liikaa! Mulla on myös yksi ihana loppasuu, jonka mielestä musta ei tarvis ottaa grammaakaan pois ja rakastaa mua, mun hiuksia ja kurveja sekä enemmän ja vähemmän ailahtelevaa luonnettani.

Street jazz jäi viime syksynä, enkä oo tulevaisuudestakaan ihan satanen. Kuitenkin jonkinlaisen hyötyliikunnan harrastaminen on tärkeää, ja koska asun vähän enemmän korvessa nykyisin, niin olen kävellyt joinain aamuina n. 2,5 kilsaa linja-autoasemalle ja varmasti joudun tekemään niin jatkossakin. Koulussa joutuu juoksemaan portaita edestakaisin ja vielä ehtii käydä virkistävillä lenkeillä ennen kuin tappopakkaset alkaa!



Luin uudestaan myös Poonamuksen vanhemman, mutta yhtä mahtavan tekstin samasta aiheesta eli body positivitystä (ja nyt teiän hiiristä kuuluu *klik*), ja siksi innostuin jakamaan tämän oman taannoisen angstiavautumisen teille sen sijaan että olisin poistanut sen pysyvästi. Mun mielestä jokaisen tulisi pystyä kehumaan itseään leimautumatta heti itserakkaaksi, ylpeäksi tai pahimmillaan narsistiksi, koska:

"Se ei ole merkki narsismista, vaan ihan tervettä, joka todennäköisesti tuo hyvän fiiliksen sekä teille, että lukijoillenne. Mikään kun ei ole niin rasittavaa kuin kaunis ihminen, jolla ei ole hajuakaan, kuinka kaunis hän on. Karistetaan median luomat muotit ja suomalainen häpeilevä vaatimattomuus itsestämme, ja ollaan ylpeästi laihoja, lihaksikkaita, lihavia, chubbyja tai Kim Kardashianeja." - Poonamus (I wanna touch the edge of greatness).

Oon täysin ja kokonaan samaa mieltä Poonamuksen kanssa, ja niin pitäisi kaikkien olla! Paino sanalla "pitäisi", koska mallimaailma ja media eivät kuuntele ketään vaan jatkavat sairaiden kauneusihanteiden kehittämistä ja keksimistä. SAIS LOPPUA JO.

Älkää antako sairaiden kauneusihanteiden vaikuttaa teihin! Love and embrace yourself ♥


AND IN EVERY SINGLE WAY.


PakkoSanoa: Hääpostaus tulee kun tulee.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Sori.

Tiedätte kyllä miks. Mutta onneks on ihana Suski, joka vaistosi mua kroonisesti vaivanneen inspiksen puutteen ja heitti mua haasteella! Kuvituksen tarjoaa mun Instagram.


1. Lempiväri?
- Violetti, tätä menoo aina ja ikuisesti.

2. Lempinumero?
- Ei mulla oo tälläsiä. Tollasista lempinumerohömpötyksistä tulee mieleen instantly kaikkee taikauskomussössönsössöö.

3. Unelma-ammatti?
- Jos voisin valita kaikki erityistaidot ja osaamiset, joita tähän ammattiin tarvitaan, niin tanssija. Nykyisillä taidoilla, tiedoilla ja kokemuksella olis aika muksua olla vaatekaupassa töissä jonkin sortin vastaavana. Paras ammatti/työ ikinä olisi levykaupan omistaja, mutta se kun on (kahden)kymmenen vuoden sisään kuoleva ammatti...

Seppälä/jokin muu vaatekauppa, täältä tullaan!

4. Missä haluaisit asua?
  Tampere, forever and ever. Mutta toisaalta mää oon aivan rakastunut tähän taloon ja rauhalliseen seutuun, että jos tän pläntin vois jotenkin hienosti siirtää Tampereelle, niin avot!

5. Mihin haluaisit eniten matkustaa?
- Lontoo/Englanti ja The Who Shop. Oh yes.

6. Mitä teet vapaa-ajalla?
- Tyhjäntoimitusta. No ei ny, mää kuuntelen musiikkia. Käyn henkeviä keskusteluja millon kenenkin kanssa. Lahnaillaan sohvalla miehen kanssa ja katotaan milloin mitäkin, tai sit se pelaa Fifaa ja se haluaa, että höpötän vieressä. Yritän vaivoin pitää yllä blogia.

Mun eka erä Monopolia ikinä!

7. Lempikaupat?
-  Mitä tulee ruokakauppoihin, niin se vähän riippuu. Esim. joissain K-kaupoissa on niin hirrveen kallista, mutta toisaalta esim. täällä on K-Supermarketissa aivan loistava gluteenittomien juttujen hylly! Lidl on halpa ja siellä on Pepsi Maxia edullisesti. Samaten Prismassa on Pepsi Max 4-pack alle 7 €. Vaatekaupoista Seppälä on ehdoton lemppari edelleen, ja muista kaupoista Levykauppa Äx

 8. Unelma-auto?
- Meidän hääauto, BMW 530d XDrive. Mää en oikeesti ymmärrä OLLENKAAN autojen päälle, joten oon aika helposti Keijon "vietävissä" niissä asioissa, mutta toi kulki kyllä hienosti. Eri väri tietysti sais olla, esim. violetti. Tai musta on ihan yhtä hyvä.

9. Mitä tv-sarjoja ilman et pystyisi elämään?

- Doctor Who. Se vaan on. Elämä ei myöskään oo mitään ilman naurua ja hauskuutta, joten HIMYMiä ja Frendejä tulis kovaakin kovempi ikävä.

Koulun atk-tunnilla oli kuivaa, joten väsäsin aikas mahtavan Powerpoint-shown.

10. Kolme asiaa, mitä ilman et pystyisi elämään?
Mun perhe (käsittää siis vanhemmat, veljen ja miehen), Spotify ja Pepsi Max.

11. Mitä ilman et voi nukkua?

- Jos Keijo ei oo vieressä.


12. Jos saisit miljoona euroa, mitä tekisit?
- Aivan varmasti antaisin siitä ainakin puolet porukoille jne., mutta ns. itsekkäitä, mutta ehdottomia hankintoja olis mulle ajokortti ja meille parempi auto.

13. Julkkisihastus?

 - Mun julkkisihastelut on jääny jostain syystä viime aikoina taka-alalle. Tom Hiddleston on ollu jo niin monta kertaa mun vakiovastaus, niin sanon ihan tänhetkisen: Kari Ketonen. Ja mikään ei oo niin kivaa kuin mies, joka saa nauramaan sydämensä kyllyydestä, ja hän on...


14. Lempiherkku?
Maraboun Crispi-patukka. Myös Nilen kebab ja Sticky Wingersin siivet Texas Pete medium-kastikkeella ja curly friesseilla... MMMM-M.


15. Lempieläin?

- Koira.

16. Lempivuodenaika?
- Kesä. Vaikka syksyn tulo on kaunista ja ilma viilenee just kun on saanut helteistä tarpeekseen, niin kyl tää kaamoksentulo taas painaa päälle...


17. Lempilastenohjelma?

- Paavo Pesusieni. Vaikka se jonkun demaripoliitikon mielestä onkin niin kauheen väkivaltanen ja järkyttävä perheen pienimmille!

18.  Miksi aloit kirjoittamaan blogia?
- Mietin sitä jonkin aikaa sillon 3 vuotta sitten, mutta en ensin kehdannut, koska mitä asiaa mulla muka olis, saati että mää mitään hienoja kuvia osaa ottaa eikä mun tyylikään mikään erikoinen oo. Mutta sitten kun serkku aloitti bloggaamisen, niin sain oman viimesen pushin omalle bloggaukselle. Mun ekat postaukset on sanalla sanoen kamalia ja todella sekavia, mutta en halua poistaakaan niitä, koska mulla meni niihin KAUAN aikaa, parhaimmillaan 4-6 tuntia. Jos klikkaisin Poista-nappia, se olis yhtä kuin täysin hukkaan heitettyä aikaa.


19. Mikä asia on sinulle todella lähellä sydäntä?
- Vaikka mikä ja mulla menis loppuyö niitä listatessa, mutta jostain syystä mieleen pompsahti vahvana koulukiusaaminen ja sen lopettaminen. Vaikka ei sitä tässä systeemissä saada kyllä loppumaan...

20. Artisti, johon olet täysin rakastunut?
- Just nyt en oikeen kehenkään erityisemmin. Jealous Gods-koukku tasaantui jo ja ylitsevuotava rakkaus Marko Saarestoa kohtaan sen mukana.

Ei liity mihinkään, mutta aivan mahtava leffa! Marvel, you did it again.

PS. Tässä olkaa hyvä: sneak peek hääpuvusta. Uppasin tän kuvan Instaan vain alle 12 tuntia ennen h-hetkeä.











keskiviikko 15. lokakuuta 2014

It's a nice day for a purple wedding - Sneak previews and the week before.

Mää en rehellisesti sanottuna enää muista häitä edeltävästä viikosta enkä mistään muustakaan paljoakaan. Olin koulussa normaalisti alkuviikosta, mut enhän mää mihinkään jaksanut keskittyä, järjestelin viime hetken juttuja, ja stressasin ja harrastin rankkoja mielialanheitteilyitä. Muutama erityiskivaisa juttu kuitenkin tapahtui ja haluan jakaa ne teidänkin kanssa. Heitän tänne myös muutaman sähköpostissa muhineen preview-kuvan.

Viimeinen neiti-ilta


Sillä aikaa, kun Keijoseni vietti mun veljen ja meiän miespuolisten kavereiden kanssa viimeistä poikamiesiltaa, Saila ja Suski haki mut häitä edeltävänä keskiviikkona alkuillasta ja mää en tiennyt yhtään mitä likat oli keksinyt mun pään menoks. Ensin mun piti käydä apteekissa ja ostaa rakkolaastareita, ja sit tytöt osti mulle Tigeristä tän söpsöyden, joka piti olla mulla loppuillan päässä.


Tässä kohtaa en vielä tiennyt mikä ihme mulla on päässä, siksi ilme on vähän väkinäinen ja kauhunsekainen. Otin ton hienouden mukaan häihinkin ja otettiin muutamat hassuttelukuvat!


Sitten koitti kaksi tuntia ihanuutta ja onnen- ja surunkyyneliä eli Tähtiin Kirjoitettu Virhe. Leffa kertoo kahden syöpäpotilaan kauniin rakkaustarinan. Mää vähän pelkäsin, että mun Doctor Whon pilaamat ja turruttamat kyynelkanavat eivät kuitenkaan falskaisi tämän leffan aikana, mutta vielä mitä. Koko loppuaika leffasta oli yhtä itkua ja the feels the feels-vuoristorataa.

Silti, mää todellakin haluan nähä tämän uudestaan ja PIAN. Mulla on aina yleensä tällasten itkuleffojen jälkeen sellanen tyhjä ja maansa myynyt olo, mutta ei tämän jälkeen. Tässä leffassa oli kaikkea: naurua, hyvää huumoria, hyvin rakennetut dialogit, ihanat hahmot ja kaunistakin kauniimpi rakkaustarina.

Loppuilta meni mukavasti Suskilla iltateen ääressä turistessa. Kiitos vielä ihanille tytöille ihanasta viimeisestä neiti-illasta!

Hääpaikka

Meidän kaunis maalaisromantillinen hääpaikka sijaitsi Längelmäellä, ja siellä me poikettiin pariin otteeseen ennen häitä: ekan kerran huhti-toukokuussa ja toisen kerran elokuussa mun vanhempien kanssa. Paikan emäntä oli aivan ihana ja paras, ja me oltiin tiiviissä yhteistyössä pitkin kevättä ja kesää.






Hääkutsu


Kaikki kutsut eivät olleet ihan samannäkösiä. Osassa oli rakkaus-paperi vaakatasossa alareunassa ja liloja nauhoja oli satiinisia, joista osa pilkullisia sekä organza-materiaalista, mutta väri oli tietysti kaikissa sama, samoin noi mun askartelemat sydämet, vihreä organza ja lila satiiniruusu. Kutsujen lähettämisessä meinasi tulla tuttuun tapaan kiire, mutta kaikki saatiin perille ajoissa ja lähes kaikki kutsutut saatiin paikalle.
 
Hääauto


Hääautona meillä oli luonnollisesti Keijon ehdoton suosikkiauto eli BMW. Meillä piti ensin olla valkoinen hääauto, josta olin aivan innoissani, mutta se ei sit tietysti onnistunutkaan. Mut ei siinä mitään, kyllä toi laavanharmaakin oli aivan upea ja kulki sulavasti. Sillä me ajeltiin akselilla Tampere-Teisko-Längelmäki perjantaina ja lauantaina. Ja mää tein kyllä hyvin, kun kysyin heti koulujen alettua häitä edeltävän perjantain vapaaksi, koska se päivä oli pelkkää autolla paahtamista paikasta toiseen ja viimeisiä järjestelyjä.

 Mun hääkampauksen te ootte nähneet jo, mutta ei mun pehko pahannäkönen ollut senkään jälkeen, kun purin kampauksen.


Ja noi kikkurat pysyi upeina yönkin yli! Iltapäivällä noi oli tosin jo aivan takussa ja illalla ennen nukkumaanmenoa meni varmaan puol tuntia, että sain ne auki (ja lähti samalla puolet pehkosta).

Innostuin myös pitkästä aikaa leikkimään iPadin Megaphotolla.









Hehee joo tsorppa, tää oli aika turha postaus. Luckily vielä on syyslomaa jäljellä...

PS. Meille tulee huomenna (tai tänään) kyläilemään tämmönen aivan ihana ja sulonen pakkaus. ♥

maanantai 6. lokakuuta 2014

It's a nice day for a purple wedding - Hair and make-up.

Harjoituskampaus

1. syyskuuta soin teille pientä sneak peekkiä mun hääkampauksesta. Harjoiteltiin mun luottojuhlakampaaja-Kaisun kanssa samaisena päivänä ensimmäistä kertaa mun tukkaa. Mää hain jotain tämänkaltaista tyyliä:


Halusin siis hiukset sivulle puoliks auki ja puoliks ylös sekä kiharoita hiuksien kovasti lyhentymättä, unohtamatta otsista. Toivoin myös, että voitaisiin hyödyntää mun violetteja hiuslisäkkeitä. Kaisu ehdotti, että otsis voitais ilmakihartaa niin, että se kaartuis sivulle. En ollut ajatellut ollenkaan, että otsis olis tavallisesta poikkeavasti, mutta idea kuulosti hyvältä. Ja siltä se myös näytti, niin kuin koko kampaus! ♥



Koriste: Greenwhale Accessories.



Se oli heti juuri sellainen kuin kuvittelinkin! Otsis ei taipunut Kaisun ilmakihartimen tahtoon, koska olin jo suihkinut siihen kerroksen Osiksen Sessionia, joka on vahvinta lakkaa mitä maailmasta löytyy. Emme välittäneet siitä, koska hääaamuna tukkani tulisi olemaan luonnontilassa ja helpompi taivutella meiän tahtoon.

Lopullinen kampaus

(Psst. Älkää välittäkö mun tyylikkäästä höntsyhupparista.)





Ta-daa! Kampaus oli juuri niin kuin olin kuvitellutkin ja lisempää! Kaisu on ihana ja taitava, siitä ei pääse mihinkään

Kaunis kukkakoriste ja violetit lisäkkeet antoivat kauniin loppusilauksen kampaukselle. On varmaan sanomattakin selvää, että kampaus sai paljon kehuja. Sekin on varmasti sanomattakin selvää, että melkein itkin kun jouduin purkamaan tuon taideteoksen illalla...

Meikin suhteen päätin turvautua tuttuun ja turvalliseen, eli meikkasin itse. Kukaan ei osaa tehdä mieleisiäni kulmia ja rajauksia paremmin kuin minä itse! Eikä häämeikin tarvitse olla mikään vaikea ja monimutkainen showmeikki vaan luonnollinen ja morsiamen itsensä näköinen.

Luonnollisesti en ehtinyt ottamaan mitään häämeikkiselfieitä, koska piti jo kiiruhtaa Kaisulle, joten laitan nyt meidän prokuvaajamme Mikon ottamia kuvia.


Mulla oli pieni toivonkipinä, että olisin pitkästä aikaa saanut hääpäiväksi kunnon räpsyripset ripsipidennysten muodossa, mutta totesin, että budjetti ei veny enää niin pitkälle. Vedenkestävä ripsari oli ehdoton juttu, samoin Isadoran helmiäishuulipuna, jota käytän ainoastaan special occasioneissa. Muuten huulipuna tai ylipäätään joku tökötti huulilla ei oo mun juttu paitsi talvisin rasvan muodossa.


Käytin perusmeikkipohjan ja tuttujen rajausten lisäksi myös helmiäisposkipunaa ja Oriflamen Giordanin vaaleanpunalilaa luomiväriä. Meikki pysyi hienosti nassulla koko päivän lukuunottamatta ajoittaisia onnenkyyneleiden valuttamia kajalinoroja ja puuterointia tartti myös harrastaa.

Vinkkinä muille morsiamille ja häitä suunnitteleville: tärkeintä häämeikissä (ja myös tukassa) on se, että tuntee olonsa kotoisaksi ja omaksi itseksensä eikä todellakaan oo häpee tehdä oma meikki. En halua edes kuvitella, että jos olisin joutunut olemaan koko päivän liian kulmikkailla kulmilla tai kirsikanpunaisilla huulilla...

Tähän väliin ilouutisia: sain kuin sainkin meidän prokuvaaja-Mikon kuvat haltuuni, joten mahdollisimman pian on luvassa kunnollinen hääpostaus! Tai postauksia osissa, en oo vielä sitä suunnitellut, mutta joka tapauksessa tulossa on!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Musical frissons: Poets of the Fall.


Oon taas terve ja palannut ruotuun. Hääkuvia ei ole vielä kuulunut, joten en mee nyt siihen, mutta paljon muuta asiaa mulla kyl on. Kuten esimerkiksi se, että Poets of the Fall on ihan paras.



POTF:ilta tipahti uusi albumi, Jealous Gods, jokin aika sitten. Ihastuin samantien ekaan biisiin, joka on Daze. Yksinkertainen piano-osuus sopii biisiin upeasti ja Marko Saareston falsetti on ihaninta korvakarkkia ikinä. Musiikkivideo on tuttuun tapaan ihan pöpiä kamaa. Marko diivailee hurja teatterimeikki naamalla ja muut bändin jätkät bilettää maskit naamalla.



Haluan nostaa esiin myös Roguen, joka on instrumentaali. POTF esitti kyseisen biisin joulukuussa Viking Gracella. Tykkään kuinka muu bändi nostetaan tällä tavoin esiin, koska he kuitenkin tekevät suuren osan työstä kaikissa biiseissä.


Ehdoton tämänhetkinen suosikkibiisini on Rebirth. Siinä on siis aivan kaikki kohdallaan: sanoitukset, Markon ääni, kitara, sävel, melodia, tunnelma... Mää en vaan voi olla kuuntelematta sitä pariakymmentätuhatta kertaa päivässä. Ja mää en yleensä kuuntele melankolisia biisejä tälleen lähes tauotta. Ääh. Ei sanat riitä kuvaamaan.

What is beauty compared to grief
What is joy in league with sorrow
A dead rushes' fleet drifting on a quiet tide

N' does a sunset know its worth
Making yesterday tomorrow
Is there a silence on this earth before every tear's been cried

For you, for you
I would bring down the heavens on this earth
For you, for you
I would even trust the devil for rebirth

---

For you, for you
I would walk forever through this barren land
For you, for you
I would hold a deadly viper in my hand



Muita ihanuuksia ovat albumin nimikkobiisi Jealous Gods, Rumors, Hounds to Hamartia ja Nothing Stays the Same.



Mää oon nyt tutustunut entistä paremmin kaikkiin aiempiin albumeihin, ja kyl nyt taas tekis mieli rynnätä Äxään ostaan ihan kaikki omaks, ja sit kun noi mahtavuudet viittii poiketa Tampereella keikalla, niin mää olen satavarmasti siellä mun miekkosteni kanssa eturivissä!